Kävin Berliinissä, varmaan ensi talvena voi jo sanoa, traditionaalisessa, lepakkotapaamisessä. Osallstujia 340, 35 maasta, tuttuja ja tuntemattomia, Suomesta meitä oli tällä kertaa kaksi. Kokouksen nimi oli 2nd International Berlin Bat Meeting: Bat Biology and Infectious Diseases. Nimi voi tuntua sisältöä rajaavaksi tai vain pienen porukan kiinnostuksen kohteeksi mutta todellisuudessa kokouksessa käsiteltiin seikkoja joista jokaisen kunnon lepakkotutkijan tulisi olla selvillä. Lisäksi muiden tutkijoiden tapaamisista ja henkilökohtaisista keskusteluista oli runsaasti hyötyä muihinkin kuin suoranaisesti teemaa koskeviin seikkoihin lepakkotutkimuksessa.
Suomalaisittain ehkä tärkeintä oli joka päiväisessä työssä oli tilannekatsaus WNS eli White Nose Syndrome nimiseen sienitautiin joka on tappanut miljoonia lepakoita Yhdysvaltojen koillisosassa ja leviää jatkuvasti. Tauti on havaittu nyt myös useissa keski-Euroopan maissa. Balttian maista tai Pohjoismaista ei vielä vahvistettuja tietoja ole mutta ehkäpä niitä ei ole edes etsitty. Sieni on ongelmallinen koska se viihtyy kylmissä tai ainakin koleissa olosuhteissa joten Suomikaan ei välttyne siltä. Todellisten asiantuntijoiden perustama maailmanlaajuinen verkosto valmistelee kiireen vilkaa aineistoa joka saatetaan ensi tilassa myös Eurobats järjestön tietoisuuteen jotta eri maihin saataisiin informaatiota minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä. Allekirjoittanut on ainakin kiinnostunut asiasta ja seuraa mitä Suomen YM saa tässä asiassa aikaan.
Toinen kiinnostava seikka oli non-invasiivisten tekniikoiden runsas käyttö tutkimustoiminnassa. Allekirjoittanut on asiaan paneutunut jo aiemmin ja perästä kuuluu, Tapa on siitä mainio ettei lepakoita tarvitse ottaa kiinni ja stressata niitä. Lisäksi molekylibiologian/ekologian tekniikat kehittyvät sitä kyytiä että laajemmatkin tutkimukset tai seurannat voivat kohta olla arkipäivää.
Koska tapahtuma oli myös omalla tavallaan poikkitieteellinen osallistujina oli virologeja, eläinlääkäreitä jne. Tämän kaltaiset tilaisuudet avartavat tutkijan katsantoa ja ovat myös tässä suhteessa kullanarvoisia.
