Matkalta ; yhteenvetoa

Reissu on nyt tehty. Määrällisesti sain aikaan seuraavaa :

• matka alkoi 16.8. klo 1800 ja päättyi 6.9. klo 1900
• kilometrejä tuli yhteensä 3973.4, tämä jäi alle arvioimani 4500 huolimatta siitä että tein yhden "venkuran" kun en oikonut Prahasta Lodziin aivan suoraan. Käytin autoa vain siirtymiin enkä joka paikkaan ajanut autolla minne pääsin julkisilla tai "naapurin" kyydillä.
• bensaa kului 278.8 joka vastaa arviotani, tosin tuo takarenkaan lopullinen simahaminen taisi sattua jo aiemmin kun sen sitten vaihdoin pois. Tämä näkyy esimerkiksi renkaan kulumisesta, sitä ei enää voi käyttää mihinkään.
• keskikulutus nousi matkalla 0.3 ltr/100 eli oli 7.0 ltr/100 ja tämän selitys on suuremmat nopeudet kuin Suomessa jossa hyvillä teillä körötellään pidempään samaa matkaa. En kyllä ihan usko että ympäristövaikutus olisi Suomessa tähän nähden edullisempi mutta riippunee kuka laskee ja mitä. En ala väittelemään asiasta.
• ja sitten keskinopeus koko matkalla oli 76.7 km/h. Tämä putosi pelkästään Suomen osuuksilla merkittävästi. Esimerkiksi Saksan läpi huolimatta Berliinin ohittamisen hitaudesta pyyhälsin etten edes kehtaa sitä kertoa.  Myös muualla (Poihjoismaita lukuun ottamatta) ajetaan huomattavan lujaa. Pidän itse turvallisempana ajaa liikennevirran mukaan, en niiden hitaimpien. Ja ennenkaikkea sen tien ominaisuuksien mukaan, tosin Puolassa ylittävät kyllä kykynsä.

 No oliko sitten väärttiä istua yksin tuo 4000 kilometriä jolloin en viitsinyt edes paljoa radiota tai CD:tä soittaa. No joo, sai rauhassa miettiä asioita, jaksan istua yhtäkyytiä aika kauan päästäkseni tavoitteeseen joten pääsin aina tavoitteeseen kohtuullisen hyvin aikataulussa. Itse asiassa olin lähes aina dellä suunnitelmista. Minulla oli kolmessa viikossa tosi monta tärkeääkin tapaamista eri puolilla ja jos olisin edestaas lennellyt ei sekään oli ollut järkevää eikä edes edullista. Kamaa sai kulkemaan kerrankin mukavasti eikä tarvinnut miettiä viitsiikö tuotakin erikoisolutpulloa raahata.  Oli detektoria, kameraa, kiikaria, kirjallisuutta jne. mikä ei olisi muulla tavalla liikkuessa edes mieleen. Maisemia voi ihailla autosta eri tavalla kuin junasta tai lentokoneesta.  Syitä on monia ja valintani hoitaa asiat ja saada kokemuksia oli tällä kertaa tämä. Tuloksia arvioidaan vielä pitkän aikaa ensi vuonnakin.
Muita huomiota; ennakkosuunnitteluun kannattaa panostaa jonkin verran. Verkkoa käyttämällä, vaikkapa ViaMichelin tai maps.google.com, selviää matkan perussuunnittelusta. GPS, minulla viidakkorumpu TomTom jossa ko. alueen Euroopan kartat, on verraton apulainen. TomTom kyllä sekoaa joskus kun tulee odottamattomia muutoksia tai vaikkapa tietoitä. Esimerkkinä Latvian ja Viron raja-asema jossa täti parkuu vasemmalle, oikealle, tee U-käännös, vasemmalle, vasemmalle ja oikealle yhtaikaa. Itse ajoin suoraan koko ajan. No talonpoikaisjärki käteen ja jos ei muu auta niin pysähdys, jos on mahdollista, ja kartta käteen. Tsekeissä on eniten harhaan johtavia tietöitä ja viitoitus on joskus päin p-tä tai ei ainakaan eurooppalaiselle ymmärrettävää. Ajokulttuuriin kannattaa sopeutua nopeasti, ja se on erilaista kaikissa  maissa. Paikallisiin asioihin on verkko myös erittäinkin hyvä välinen ennakkotutustumiseen, jopa taukojen suunnitteluun joihin voi etsiä lounaspaikat ja huoltoasemat (en itse etsinyt kun niitä on riittävän tiheästi). Isommista kaupungeista löytyy kaikista julkisen liikenteen ohjeistus jota kannattaa käyttää hotellilta keskustaan välisillä matkoilla. Prahan keskustassa on omalla autolla ihan turha edes yrittää liikkua koska parkkipaikkaa ei löydy tai maksaa maltaita (mielummin nestemäisinä joten autolla ei saa des ajaa). Ai niin, Tsekeissä on tietulli moottoriteille, lippu hankitaan Saksan puolella olevalta pysähduspaikalta olevalta kioskilta. Tarra liimataan auton tuulilasiin ja kantaa nimeä vignette. Puolassa tiet on kapeita, huonokuntosia ja vauhtia luja. Harvat moottoritiet Puolassa hyviä ja niillä  liikenne vain ajoittaista, mutta jos on ruuhkaa niin sitten madellaan. Rekoista kannattaa pyrkiä aina heti ohi kun on vain mahdollista, muuten joutuu sitten köröttelemään perässä ja jono alkaa muodostua taakse jos jää tulpaksi. Sama koskee matkailuautoja, traktoreita ja busseja. Kaikkialla muualla ajjetaan ohittajalle tilaa paitsi Suomessa !!! Tästä esimerkkinä se museoauto, joka jarrutti (10-20km/h alle sallitun) Helsingin ja Hangon välillä eilen siirtyen aina keskiviivan päälle ajamaan kun olin lähdössä ajamaan. Eihän museorekkareilla ajavaa saa ohittaa. Mulla on rekkari tallessa, harmi että kamera ja kännykkä olivat kassissa.
Opit matkasta. Renkaat kannattaa tuplatsekata ennen reissua. Pissapoika ja pyyhkimet on usein tarpeellisia (oli tsekattu). Auto huollettu. Huolelliset (riittävät) ennakkovalmistelut. Asiakirjat, matkaliput, muut varaukset esimerkiksi hotellibuukkaukset järjestyksessä kansiossa. Hyvä , avara mieli ja valmius muutoksiin, niin onnistunut matka on edessä. Ja nyt takana.