Suomalaisuuteen väitetään usein kuuluvan vaatimattomuus, ainakin siten ettei itseään koskevissa asioissa aleta kovin suuria ylisanoja käyttämään. Tätä piirrettä on kai pidetty järkevän ihmisen hyveenä ja ainoastaan poliitikoille on annettu lupa poiketa tästä tavasta.
Luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun alalla on pikkuhiljaa alkanut kuitenkin ilmetä, ainakin omasta mielestäni, outoja piirteitä oman kehumisen saralla. Eräs ympäristöjärjestö myöntää palkintoja luonnonsuojelun toimijoille; ongelmana mielestäni on että tätä palkintona tavoittelevan on itse kehuttava itseään ja parhaalle jaetaan sitten palkinto !
Toinen esille pulpahtanut asia ei olekkaan niin julkinen mutta ihmetystä herättävä. Eräässä järjestössä on sektorpotuja toimintaryhmiä. Jotkin ryhmät toimivat vain kapealla sektorilla, jotkut hamuilevat sektorillee mitä ihmeellisimpiä asioita. Toimintaryhmillä saattaa olla puheenjohtaja jolla ei ole lähtökohtaisesti mitään ammattitaitoa asiaan vaan innokkuus. Ja vielä ongelmallisempaa onkin joskus kun tälläinen puheenjohtaja unohtaa kaikki muut toimijat tuoden julkisuuteen vain itsensä. Paheksun tälläistä toimintaa suuresti !
