Matkalla; kertomuksia osa 5

Viimeisen illan Prahassa kruunasi loistava pianokonsertto Kaarlen ylipoistolla jonka esitti maailman kuulu kvartetti. Vastaanoton jälkeen vielä majoituksessa hörpsyt Tonyn kanssa. Aamulla laitoin kamat kasaan ja suuntasin auton keulan kohti Puolaa ja Lodzia. Ilman ollessa sateisen koukkasin vähän toista tietä kuin tullessani Dresdeniin jossa lounastin. Dresdenistä matka jatkui ensin moottoritietä hyvää kyytiä Puolaan jossa alkutaival sujui joutuisasti. Teiden kavetessa ja illan hämärtäessä tuntui ajaminen muuttuvan osittain epämukavaksi yrittäessäni pysyä liikenteen virrassa osittain varsin huonokuntoisillakin teillä. No selvisin kunniakkaasti hotellille tosin vähän nuhruisen tuntuisena (oli ilmeisesti jo flunssa alkamassa).
Olin varannut huoneen andel’s Hotel Łódź virityksestä. No hotelli vastaa aika tarkoin mitä verkkosivuilla kerrotaan. Ainoa ja tosi pitkä miinus tuli ravintola henkilökunnan käytöksestä. Respassa kun sanottiin että voin käydä heittämässä tavarat huoneeseen ja ehdin hyvin ennen ravintolan sulkemista koska kello oli puoli kymmenen. Kävin huoneessani ehkäpä siihen meni maksimissaan 10 minuuttia ja takaisin ravintolan ovella. Henkilökunta näki minut, livahti jonnekin ja antoi odotuttaa. Kun ao. tarjoilija tuli takaisin huomautti hän että ravintola oli suljettu ja kello oli 5 yli. Paskan marjat. No soin hotellin baarissa ja sain vatsani täyteen ravintola burgerista lisukkeineen. Kävelin pienen iltalenkin, samalla pankkiautomaatille saadakseni paikallista valuuttaa, ihmetellen viihdytyskulttuurin mahdollisuuksia teollisuuskiinteistöjen ennallistamisessa. 200 kertaa 300 metrin alue täynnä kuppiloita jos jonkinlaisia, merkkiliikeitä ja mitä moninaisimpia palveluja. Nykymusiikin saundit varsiin vahvasti (kuin diskoissa konsanaan) koko ajan korvissa. Tosin tämä ei kuulu häiritsevänä korttelin ulkopuolelle. Todellinen biletyspaikka.
Nukuin vain yhden yön Lodzissa josta jatkoin aamusella matkaa kohti Bialowiezaa. Kuuden tunnin ajon jälkeen osuin suoraan Wejmutkan B&B:lle josta olin varannut verkon kautta huoneen. Sunnuntai-iltana painelin suoraa päätä nukkumaan. Oloni tuntui varsin kurjalta, kuumeiselta, kurkku pipinä eikä mikään huvittanut. No yön jälkeen tuntui tietenkin aika hyvältä ja 10 aikoihin minua tulikin hakemaan kaksi nuorta opiskelijaa josko lähtisin metsäretkelle. Jos olisin ollut harkitsevainen en ehkä olisi lähtenyt mutta kun tänne asti on tullut ja aikaa on rajallisesti niin ajattelin ettei olo tästä nyt ainakaan huonommaksi kai voi mennä. No käveleskelimme suojelualueen metsissä puolisen päivää, puolin ja toisin kertojen maidemme ja omien alueidemme metsien suojelusta ja ongelmista.

Mukavat oppaani Tamara ja Lucas.

Mukava päivä, tosin välillä sellainen kuumeisen hikinen selkämys, nokka vuotaa kuin Kala-harrin vene ja kurkussa lienee kappale piikkilankaa. Tänään tiistaina aamukävelyllä, kirjoittelen alustusta Riikaan. Alakerrassa parhaillaan paikallisen NGO väen ja alueen hallinnon kokous Bielowiezan tulevaisuudesta, hoidosta tai jostain !!!
Seuraavissa loruissa lisää matkastani.

Matkalla; kertomuksia osa 4

Viikko on vierähtänyt enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne huomioita matkan etenemisestä. Tanskasta matka suuntautui siis kohti Prahaa. Ensin sunnuntaiaamuna lautalla Saksan puolelle Rostockiin ja sieltä suorinta reittiä kohti Tsekkejä. Rostockissa autobahnilla vähän aikaa tietöitä mutta sitten suoraa uraa Berliinin kehälle, joka onkin tietynlainen tulppa. Koska oli sunnuntain aamupäivä niin ruuhkat olivat siedettäviä ja selviytytminen oli onnistunut. Berliinistä kohti Dresdeniä vastaan tulevan liikenteen selvästi vilkkastuessa, ilmeisesti viikonlopun matkoilta palaavia, mutta oli niitä samaan suuntaan menijöitäkin. Pienestä koneesta huolimatta matka taittui ja keskinopeus nousikin yllättävän suureksi (niin myös bensan kulutus). Olinkin sitten Tsekin rajalla tietulli vignetteä ostamassa noin tuntia aiemmin kuin suunnittelin. Tällä moottoritiellä ei sitten ollutkaan autoja kuin nimeksi. Tsekin puolella päätin seikkailla ja ajella Prahaa kohden tovin pienemmillä teillä, osin myös siksi että isoilla teillä on korjaustöitä meneillään. Vuoria ylös ja alas, näkyvät kauniita, joten saavuin hyvillä mielin ja ajoissakin Prahaan.
Ajelin majoitukseni ohi yliopistolle rekisteröitymään. Kampuksella ensi töikseni törmäsin Lars Petterssoniin vaihtaen kuulumiset ja kun jatkoi tuli seuraavaksi vastaan Chris Corben. Samat kuulumisten vaihtamiset. Ja nyt pääsin rekisteröitymään saaden kongressipaperit. Kellonaikakin tervetuliais- ja avajaistilaisuuteen varmistui, joten ajoin takaisin pensionaattiin jonne jätin auton lepäämään lähes viikoksi roudaten suurimman osan tavaroistani huoneeseen. Pension Patanka on siisti, kohtuuhintainen, aika mukavalla sijainnilla sijaitseva majoitus. Ainoa ongelma oli loppuviikola vaivannut lämpimän veden puute laitteistojen rikkouduttua. Olimme aika nyreissä tästä arktisesta palvelusta, tosin henkilökunta oli aika harmissaan asiasta (olisin voinut jäädän asumaan ilmaiseksi pariksi yöksi jos olisin halunnut).
Maanantaista perjantaihin olikin sitten päivät aika painavia. Ilta ohjelmat ja keskiviikon lounaalta alkanut ekskursio kevensivät ohjelmaa mukavasti. Ja kun illalla ei rillutellut enempää niin aamullakin jaksoi kuunnella sitten alustuksia hyvin. Omalta osaltanni meni asiat hyvin sovitut ja sopimattomat tapaamiset onnistuvat oivallisesti, sain sovittua erään huippupuhujan Suomen matkasta sekä joistakin muistakin yhteistyökuvioista. Täytyy sanoa että tähän mennessä kaikki on ja oli sujunut juuri niin kuin olin suunnitellut ja unissani toivonut. Ehkäpä vuosien mittaan on jo oppinut ettei kuuta kannata tavoitella vaan realistisemmin arvioida mahdollisuuksia ja olla sitten iloinen jos ne saavuttaa.
Kuten jo mainitsinkin oli kongressi onnistunut ja olen siihen hyvinkin tyytyväinen. Seuraava maailman kongressi onkin sitten kolmen vuoden kuluttua Costa Ricassa. Täytyy miettiä rahoiusta, matka kiinostaisi useammastakin syystä. Ensi vuonna on Euroopan kongressi Liettuassa (tai ainakin pitäisi olla) joten sinne päässen varmasti. Seuraavassa jaksossa sitten Prahan jälkeiset seikkailut Puolassa.

Matkalla; kertomuksia osa 3

Perjantai
Tässä lorussa kerron perjantain ja lauantai kuvioista. Perjantaipäivän nimi oli paikalliset tuotteet (local produce). Liikuimme Lolandin saarella tutustuen paikallisiin kestävän kehityksen mukaisesti tuotettuihin asiohin. Aloitimme päivän Bandholmin hotellilta, nykyisin b&b. Paikka loi mukavat puitteet aamiaiselle.

 Leppoisan startti annoksen hoidettuamme suuntasimme Knuthenlundin kartanolle. Tilakaupan tarjonnasta oli vaikea valita sopivaa evästä matkalle ja kotiin tarjonnan laajuudesta johtuen. Enemmän tietoja Knuthenlundista löytyy klikkaamalla nimeä. Juustot ovat erinomaisia, sääli että kotiin on niin pitkä matka.
Juuston kanssa kuuluu nauttia viiniä. Punaviiniä lähdimme sitten hakemaan Vester Ulslev viinitilalta. Parin vahtikoiran tehdessä äänekkäästi tuttavuutta saimme putiikin auki ja taas ihmeteltiin mitä mukaan otettaisiin. Oikeat putelit löytyivät ja matka jatkui. Viineistä sitten joskus enemmän.
Jostain oudosta syystä, kolmen miehen istuessa autossa, ajatuksiin tuli olut. Tanskassa tavallista useammin. Auto ohjautui kuin itsestään Krenkerup panimon pihaan. Myymälä järjestää kirtokäyntejä sekä tuotteiden maistelua. Istuskelimme varsin hulppeasti ennallistun piha-alueella maistellen kolmea erilaista laatuolutta. Niiden pohjalta kauppoja tehtiin, itse varauduin jo muutamaan lomapäivään Puolassa kun en kaikista sikäläisistä oluista oikein pidä. Jos haluaa herkutella silmillään on tässä panimon verkko-osoite.
Iltapäivän päätteeksi oli tarpeellista käydä suuressa kauppakeskuksessa Nykøping F., kuunnella rockia torilla ja suuntautua hyvin ansaitulle lounas-illalliselle Fru Holges Pakhus ravintolaan. Kolleegat söivät Kalasimfonian ja itse traditionaalisen Pippuripihvin. Vatsat täyttyivät ja suuntauduimme kotiin lepäämään seuraavan päivän koitoksia varten.
Lauantai
Päivän teema oli tapahtumat ja niiden anti. Tanska on pullollaan markkinoita ja taphtumia. Näistä jollakin on teemoja ja suoranaisia tarkoituksia mielipiteen muokkaamiseksi ja jotkut ovat taas erikoistuneet johonkin erilaisuuteen sekä loppujen lopuksi tavanomaisia huvituksia tajoavia markkinataphtumia. Itse suuntasimme Rødbyn satamaan jossa oli tuulivoimaa, energiaa ja Lolandin kehittämistä esittelevää asiaa. Keventämiseksi oli tietenkin tarjolla ilmaista makkaraa, edullista olutta sekä hyvää jazzia. Kun reppu oli täynnä materiaalia, jota olisin tarvinnut jos aiemmin Rødby-Femern yhteyden yvaa varten, ajoimme takaisin päin Vordingborgiin. Täällä kuningas Valdemarin valtakunnassa oli keskiajan markkinat, valitettavasti vain sulkemisaika jo läheni mutta ehdimme kokea riittävästi. Keskiajan markkinat olivat menestys sillä kaupallisuus ei ollut tarkoitus vaan ennen kaikkea tiedon ja historian esille tuominen. Näillä markkinoilla kävikin kolmen päivän aikana tuhansia lapsia ja nuoria, osa koululuokkina ja osa vanhempiensa kanssa. Samalla paikalla alkoi tuntia myöhemmin Tumult hankkeen avajaistilaisuus johon osallistuimme.  Tämä hanke on mielenkiintoinen ja ainakin Eteläkärjen alueella tulisi tästä ja vastaavanlaisista hankkeista ottaa oppia.
Päivät Tanskassa loppuvat ja on pakkaamisen aika. Aamulla suuntaan auton keulan kohti Gedseriä, tuntia ja kolme varttia ja olen Saksassa, jossa matka suuntautuu Berliinin ja Dresdenin kautta Prahaan. Perillä toivon olevani illan suussa riippuen oikean jalan painavuudesta autobahnilla. Seuraavat lorut siis Tsekeistä.

Matkalla; kertomuksia osa 2

Torstaiaamulla oli kirjoiteltava muistio loppuun edellispäiväisestä YVA-kokouksesta ja lähetettävä se Suomeen varsinaiseksi muistioksi kaunokirjalliseen muotoon saatettavaksi. Puhelukin piti soittaa kotimaahan asiasta. Tosin sähköpostin lähetys jostain syystä tökkii eikä TypeWith.me kutsukaan saapunut Suomeen joten jouduin vielä illakin yrittämään tiedon saattamista kotimaan kamaralle alkeellisin keinoin. No toivottavasti nyt on onnistunut ja saanen siitä tiedon perjantaiaamusella.
Aamupäivällä istahdimme sitten autoon, ystäväni Bjarne js Søren sekä allekirjoittanut, suunnaten kohti Lollandin pohjoisosaa. Tarkoituksenamme oli käydä paikoissa joihin en ole aiemmin tutustunut ja joissa eivät, ainakaan ulkolaiset, matkailijat kovin usein piipahda. Ajoimme siis Kragenæsin satamaan. Paikannimellä on siis vastine kotipaikkakunnallani eli Varisniemi. Mistä nimi on tullut ? No kun sieltä variksetkin kääntyvät pois kun kaikki on niin kaukana. Bjarnen luottokortti ei "toiminut" iäkkään lauttarahastajan hyppysissä ja maksoi käteisellä autosta jo kolmesta hengestä menomatkan Fejøn saareen (paluu on ilmainen!). Lauttamatka kestää noin 1/4 tunnin ja sujuu yleensä mukavaasti. [Epäuskoiset- katsokaa Google maps-sivustolta  missä mennään]. Tarkoituksemme mukaisesti halusimme siis tutustua paikallisiin tuotteisiin, kenties jopa ostaa sekä nauttia lounaan virvokkeineen saarella. Mutta itse saaresta ensin vähän raakaa tietoa; Fejø on 16 neliökilometriä suuri saari jolla on rantaviivaa yli 30 km. Se on suojavallilla yhteydessä Skaløn 1,06 km2 kokoiseen saareen.Fejøssä on kauppa,  kirjasto, posti, oma pappi, ravintoloita, käsityöläisiä, lastentarha sekä koulu alaluokille. Mikä tärkeintä saaren ilmasto ja maaperä soveltuvat omenoiden ja päärynöiden viljelyyn loistavasti. Saarella on jonkin verran kesäasutusta sekä matkailuun liittyvää majoitusta, pensionaatteja sekä b&b majoitusta. Pyöriä vuokrataan ja sillä liikkuminen käykin joutuisasti ja mukavasti. Saaren uimarannalla on Sinilippu kuin myös venesatamalla. Nytkin venesatamassa oli pari saksalaista avomeripurjevenettä sekä jonkin verran tanskalaisia veneitä. Fejø mainitaan ensikerran historian kirjoissa 1231 kuningas Valdemarin kronikassa.Nykyisin saarella asustaa vähän alle 600 asukasta mutta parhaimillaan 1800-luvulla saaressa asusti jopa 1500 henkilöä.

Fejøn matkailutoimisto Miller Streetillä.

No niistä paikallisista tuotteista. Aluksi yritimme löytää paikallisen matkailutoimiston onnistuenkin siinä, ongelma oli vain että se oli suljettu matkailukauden päätyttyä. Jaha, vai päättynyt. No joo Tanskassa on siirrytty suomalaiseen malliin eli matkailukausi on sama kuin koulujen loma-aika. Ja eläkeläiset kuten minä matkustamme mielummin silloin kun lapsiperheitä ei aina ole hulinoimassa jaloissa tai milloin ilmat ovat meille mukavampia kuin >30+ helteet.

Matkailumarkkinoinnin informatiivista tiedottamista. Näin kotimaassakin.

No täydensimme kaupasta nestevarastoja ja  löysimme saaren monistetun esitteen josta oli riittävästi apua kohteidemme löytämiseksi. Kävimme sillä Sinilipun uimarannalla ja yritimme löytää ekolihakauppiasta ostaaksemme makkaroita illaksi. Mutta hän ei ollut paikalla emmekä voineet odotella 18 asti joten tämä jäi tällä kertaa. No sitten aloimme etsiä siiderikauppaa jonka tuotteita oli jo kaupassakin näkynyt.

Tämä kauppa oli auki, Saimme maistella paria siiderilaatua sekä omenapaloviinaa (kutsutaaan hienommalla nimellä calvados). Koska kaikki testatut tuotteet olivat oikein hyviä sorruimme joka mies kaupan tekoon. Itsekkin ostin jotain lääkkeeksi koska matkani on vielä pitkä ja hyvästä olosta täytyy huolehtia. Seuraavana oli päivittäinen vatsan täyttäminen. Uusi Krouvi löytyi, sen piti olla mainosten mukaan auki, no arvaattekin aivan oikein, se oli suljettu. Tosin myöhemmin iltapäivällä ohi ajaessamme huomasimme siellä jonkun pelaavan biljardia eli se oli avattu vain tavallista myöhemmin. Olimme jo ajamassa lauttarantaan tarkastamaan seuraavan vuoron lähtöä niin huomasimme meillä olevan vielä tunnin verran mahdollisuuksia joten poikkesimme sinne Skaløn saareen. Matkalla täydensin omenamehulla (6-pac) varastoja itsepalvelumyynnistä matkan varrelta. Paikallista tuotetta, ei markkinointi eikä myyntikuluja, hinta noin 60% mitä kaupassa. Saareen ajetaan lyhyt matka kapeaa tietä pitkin jonka molemmin puolin näkyi runsaasti vesilintuja. Tällä saarella ei voi paljoa autolla ajella, osittain johtuen suojeluaolueista ja osittain yksityismaista. Toisen tien haaran pääsä oli pieni satama, yksityslauetta sekin, mutta kun auton jätti yktyisalueen ulkopuolelle niin oli tervetullut kavelemään laiturille sekä tekemään löytöjä.

Löysin nykyiselle vesillä liikkumisen tapeelle sopivan veneen. Huomattavaa on että nykymaailman tiukkapipoisten promillerajoista ei tällä liikkuessa tarvitse niin paljoa välittää.

Paluumatkalla pysähdyimme sopivan suojaiseen paikkaan, jossa oli muuten pöytä ja penkit vaikka piknikkiä varten, kiikaroimaan vesilintuja ja kahlaajia. Lintuja olikin kaiken sorttisia ja itsekin sain näistä meidänkin rannoilla, ainakin keväisin, piipahtavista jopa vuoden pinnoja (en ole paljoa retkeillyt tänä vuonna(kaan)). Suurin määrä yhtä lajia olivat suosirrit jotka tiukassa tuulessa kaikki samaan suuntan jököttäen odottivat parempia aikoja. Suosirrien parvessa oli noin 300 lintua. Sitten olikin aika jättää jäähyväiset tälle saaristovierailulle ja palasimme samaisella Christine-lautalla takaisin Lollandin saarelle.
Päivän lopuksi ajelimme Nakskoviin, jossa ällistelimme suuren telakka-alueen muutumista Vestas yhtiön tuulivoimalatehtaaksi. Nautimme sen puuttuvan lounaan Nakskov fjordenin rannalla kaupungin W-puolella sijaitsevassa ravintolassa ihaillen kauniita Itämeren maisemia ennen palaamista kotiin.

Matkalla; kertomuksia osa 1

Pikainen lauttayhteys Naantali-Kapellskär kului öiseen aikaan ja nukkuen. Lautta oli rannassa paikallista aikaa 5.30 josta sitten baanalle rekkojen perään pääsi 5.45. Tukholmaan asti pääsee vaihtelevan levyistä moottoritien kaltaista jokseenkin sujuvasti (kun pääsee rekoista ohi). Tukholmassa tietysti tietöitä jotka sekoittivat tälläiseen suureen maailmaan tottuneen ja menetin ainakin 3-4 minuuttia ajan 400 metrin kierrosta kerran liikaa etsiessäni seuraavan moottoritien alkua. Tästä kommelluksesta selviydyttyäni matka jatkuikin mukavassa kelissä aina Jönköpingin eteläpuolelle jossa lyhyt tankkaustauko. Alkoi taivaalta tulla vettä ja ajaminen muuttui kurjemmaksi, Helsingborgin kohdilla tuli taivaalta kaatamalla ja näkyvyys oli vain noin 30 metriä. 60 kilometrin matkaan Øresundin sillalle kului tunti 110 km/h alueella. Sillalla sitten tuuli jolloin auton ratista sai pidellä rystyset valkoisena. Yllättäen ennen tunneliosuutta muuttui nopeusrajoitus vielä 50 km/h ja vain keskikaista oli käytössä. Kuorma-auto oli simahtanut tunneliin ja aiheutti pienen kaaoksen. Köpiksen läpi aina Køgeen asti satoi josta olikin sitten liuuttelua "kotiin".
Keskiviikko olikin sitten "työpäivä", vei tuttavani teini-ikäisen pojan kouluun, kävin pankkiautomaatilla, Nordea "puhui" suomea, palasin kämpille.
Päivä hurahti tulevan illan papereita lukiessa. Tilaisuus oli Fehmarn-sillan eli Rødby-Heiligenhafen välisen yhteyden, sillan tai tunnelin, ympäristövaikutusten arvioinnin kuulemistilaisuus. Hanke on kansainväinen YVA ja YM kerää Suomessa osallisilta tiedot valmistellakseen Suomen vastauksen. Hankkeella on ja voi olla vaikutuksia myös Itämeren tilaan Suomen alueella. Ennenkaikkea kun Itämerta arvioidaan ekosysteeminä ja Itämeren ekosysteemin palveluita alkavatkin ongelmat hahmottua. Vaikutuksia voi olla muuttaviin lintuihin sekä lepakoihin. Kuinka siltaratkaisu heikentää esimerkiksi suolaisen veden virtausta Itämerelle ? Minkälaisia vaikutuksia on yhteyden rakentamisella pyöriäisiin ? Lisääkö yhteysratkaisu kestämättömästi vieraslajien kulkeutumista Pohjolaan ? Lista on jonkun mittainen mutta asiat selviävät jos ne selvitetään. Esille tuli kuitenkin hankkeen vetäjien suhtautuminen ympäristöasioihin, heidän pieni ja suppea toimintapiirinsä sekä aikataulun epärealistinen suunnittelu. Hankkeessa on jo tehty kaksi vuotta selvityksiä ja vasta nyt pidettiin ensimmäinen tilaisuus jossa hankkeen ulkopuoliset mutta vaikutuksista kärsivät voivat sanoa mielipiteensä. No parempi nyt kuin ei milloinkaan. Asenteet vain kuvastavat tätä päivää jolloin vain raha merkitsee jotain, tulevien sukupolvien perintö ei mitään.
Tilaisuuden jälkeen pidin sitten vielä palaveria tutun, alueen hallinnon biologin, kanssa tuulivoimakysymyksistä. Jutellessamme kävi selväksi, kuin myös sittemmin torstaina muiden kanssa puhuessani, Suomessa toimittavan tuulivoiman sijoituspäätöksissä kuten Tanskassa 20-30 vuotta sitten! Tanskassa kuitenkin on avoimesti tunnustettu virheet ja pyritty korjaamaan ne. Useita kertoja olen kritisoinut näitä asioita eri tilaisuuksissa Suomessa, myös järjestötilaisuuksissa, mutta minulle on vain hymähdelty. Nyt pyrin tekemään materiaalin avulla teidoksi hymähtelijöille syksyn aikana suomalaisen ajattelun ja mallin toimimattomuuden. Tuulivoimaloita ei voida rakentaa ihan minne vain!
Torstai on toivoa täynnä, mutta siitä sitten tuonnempana.

Yö- ja iltaliikenne Hangossa

Olen tässä muutamana alkuyön hetkenä liikuskellut muun muassa Hagapuistossa. Vieressähän kulkee Esplanadi. Tuossa puoli kymmenestä puoleen yöhön kannattaisi poliisin joskus kokeilla onneaan. Palkkioksi voisi saada muutaman ajokortin säilytykseen, ehkä pidemmäksikin ajaksi. Vauhti näillä, varmasti keskitasoa paljon paremmilla, kuskeilla on kolminumeroisten lukujen edestä. Tietääkseni rajoitus on näilläkin ajoneuvoilla 40 km/h. Homma toistuu joka ilta !
Toinen idioottien suunnittelema on nuorten terapia-alueet Hagapuiston koulun vieressä. Tarkoitus on varmaan ollut ihan hyvä mutta siihen ne paremmat asiat sitten jäävätkin. Naapurit kärsivät alueista koko ajan. Korisksen töminä YÖLLÄ kuuluu 200-300 metriä jne. Lamput on rikottu jottei YÖLLÄ kokoontuvia voitaisi tunnistaa ja karkuun pääsisi nopeammin. Sama koskee puiston lammilla olevia lamppuja. Keskuskoulun mopojengi piinaa yhä edelleen. Mietin vain millä oikeudella kaupungin viranomaiset sallivat tälläisen veronmaksajien kidutuksen. Mäkikujalla ei välitetä läpiajokiellosta. Tässä toinen hyvä ryhmä ovat autot joissa kyljessä on Hangon kaupungin leima, heitäkään eivät liikennesäännöt koske,
Tutkailen parhaillaan juriidiikkaa joska kaupungin johtavat virkamiehet saisi näistäkin asioista leivättömän pöydän ääreen. Nythän heitä ei enää tarvitakkaan kun Valtionvarainministeriö asettaa omat herrat tänne.