Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan viikonlopun tienoilla esille tuoma ajatus maa- ja metsätalousministerön lakkauttamisesta oli piristävä ja innovatiiivinen ajatus.
Pohdiskelin pitkään ajatusta punniten hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia tuntui olevan rutkasti enemmän kuin huonoja.
Hyvistä puolista tuli ensimmäisenä mieleen nykyinen tilanne ja ministeriön vanhat tehtävät, joita ei ole uusittu vuosien saatossa. Kun Suomesta tuli EU:n jäsen vähenivät ministeriön alkuperäiset suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvät tehtävät murto-osaan - jäljelle jäi vain palveluviraston rahanjakotehtäviä. Näihin hommiin liittyvä suunnittelutyö ja säännöt kun tehdään Brysselissä, on ministeriö vain kumileimasin. Toki ministeriöllä on muitakin töitä, maaseudun suunnitteluun, maatilojen kehittämiseen jne. Näiltä osin onkin se ministerö johon maa- ja metsätalousministeriö siirretään täysin selvä; TEM - työ- ja elinkeinoministeriö. No miksi näin, jo EU-neuvottelujen aikaan korostivat niin maanviljelijät kuin metsänomistajatkin mukaan lukien poliitikotkin, että maanviljelys on erityisesti arktista ja että se on yritystoimintaa.
Muilta osin, esimerkiksi RKTL jne., voidaan luonnollisesti liittää ympäristöministeriöön. Luonnollisesti siksi että esimerkiksi EU:lle raportoitavia asioita tekee luonnonympäristöstä juuri YM. Näin siis saadaan kaikki saman katon alle. Lisäksi lienee S-L:lle varmasti helpottavaa päästä eroon esiimerkiksi saimaannorppa problematiikasta, onhan se vapaaehtoinen kalastuksesta pidättäytyminen tullut tiensä päähän tänään eikä kepulainen politiikka kai enää kovia kolauksia oikein kestä.
