tiistai 7. syyskuuta 2010

Matkalta ; yhteenvetoa

Reissu on nyt tehty. Määrällisesti sain aikaan seuraavaa :
  • matka alkoi 16.8. klo 1800 ja päättyi 6.9. klo 1900
  • kilometrejä tuli yhteensä 3973.4, tämä jäi alle arvioimani 4500 huolimatta siitä että tein yhden "venkuran" kun en oikonut Prahasta Lodziin aivan suoraan. Käytin autoa vain siirtymiin enkä joka paikkaan ajanut autolla minne pääsin julkisilla tai "naapurin" kyydillä.
  • bensaa kului 278.8 joka vastaa arviotani, tosin tuo takarenkaan lopullinen simahaminen taisi sattua jo aiemmin kun sen sitten vaihdoin pois. Tämä näkyy esimerkiksi renkaan kulumisesta, sitä ei enää voi käyttää mihinkään.
  • keskikulutus nousi matkalla 0.3 ltr/100 eli oli 7.0 ltr/100 ja tämän selitys on suuremmat nopeudet kuin Suomessa jossa hyvillä teillä körötellään pidempään samaa matkaa. En kyllä ihan usko että ympäristövaikutus olisi Suomessa tähän nähden edullisempi mutta riippunee kuka laskee ja mitä. En ala väittelemään asiasta.
  • ja sitten keskinopeus koko matkalla oli 76.7 km/h. Tämä putosi pelkästään Suomen osuuksilla merkittävästi. Esimerkiksi Saksan läpi huolimatta Berliinin ohittamisen hitaudesta pyyhälsin etten edes kehtaa sitä kertoa.  Myös muualla (Poihjoismaita lukuun ottamatta) ajetaan huomattavan lujaa. Pidän itse turvallisempana ajaa liikennevirran mukaan, en niiden hitaimpien. Ja ennenkaikkea sen tien ominaisuuksien mukaan, tosin Puolassa ylittävät kyllä kykynsä.
 No oliko sitten väärttiä istua yksin tuo 4000 kilometriä jolloin en viitsinyt edes paljoa radiota tai CD:tä soittaa. No joo, sai rauhassa miettiä asioita, jaksan istua yhtäkyytiä aika kauan päästäkseni tavoitteeseen joten pääsin aina tavoitteeseen kohtuullisen hyvin aikataulussa. Itse asiassa olin lähes aina dellä suunnitelmista. Minulla oli kolmessa viikossa tosi monta tärkeääkin tapaamista eri puolilla ja jos olisin edestaas lennellyt ei sekään oli ollut järkevää eikä edes edullista. Kamaa sai kulkemaan kerrankin mukavasti eikä tarvinnut miettiä viitsiikö tuotakin erikoisolutpulloa raahata.  Oli detektoria, kameraa, kiikaria, kirjallisuutta jne. mikä ei olisi muulla tavalla liikkuessa edes mieleen. Maisemia voi ihailla autosta eri tavalla kuin junasta tai lentokoneesta.  Syitä on monia ja valintani hoitaa asiat ja saada kokemuksia oli tällä kertaa tämä. Tuloksia arvioidaan vielä pitkän aikaa ensi vuonnakin.
Muita huomiota; ennakkosuunnitteluun kannattaa panostaa jonkin verran. Verkkoa käyttämällä, vaikkapa ViaMichelin tai maps.google.com, selviää matkan perussuunnittelusta. GPS, minulla viidakkorumpu TomTom jossa ko. alueen Euroopan kartat, on verraton apulainen. TomTom kyllä sekoaa joskus kun tulee odottamattomia muutoksia tai vaikkapa tietoitä. Esimerkkinä Latvian ja Viron raja-asema jossa täti parkuu vasemmalle, oikealle, tee U-käännös, vasemmalle, vasemmalle ja oikealle yhtaikaa. Itse ajoin suoraan koko ajan. No talonpoikaisjärki käteen ja jos ei muu auta niin pysähdys, jos on mahdollista, ja kartta käteen. Tsekeissä on eniten harhaan johtavia tietöitä ja viitoitus on joskus päin p-tä tai ei ainakaan eurooppalaiselle ymmärrettävää. Ajokulttuuriin kannattaa sopeutua nopeasti, ja se on erilaista kaikissa  maissa. Paikallisiin asioihin on verkko myös erittäinkin hyvä välinen ennakkotutustumiseen, jopa taukojen suunnitteluun joihin voi etsiä lounaspaikat ja huoltoasemat (en itse etsinyt kun niitä on riittävän tiheästi). Isommista kaupungeista löytyy kaikista julkisen liikenteen ohjeistus jota kannattaa käyttää hotellilta keskustaan välisillä matkoilla. Prahan keskustassa on omalla autolla ihan turha edes yrittää liikkua koska parkkipaikkaa ei löydy tai maksaa maltaita (mielummin nestemäisinä joten autolla ei saa des ajaa). Ai niin, Tsekeissä on tietulli moottoriteille, lippu hankitaan Saksan puolella olevalta pysähduspaikalta olevalta kioskilta. Tarra liimataan auton tuulilasiin ja kantaa nimeä vignette. Puolassa tiet on kapeita, huonokuntosia ja vauhtia luja. Harvat moottoritiet Puolassa hyviä ja niillä  liikenne vain ajoittaista, mutta jos on ruuhkaa niin sitten madellaan. Rekoista kannattaa pyrkiä aina heti ohi kun on vain mahdollista, muuten joutuu sitten köröttelemään perässä ja jono alkaa muodostua taakse jos jää tulpaksi. Sama koskee matkailuautoja, traktoreita ja busseja. Kaikkialla muualla ajjetaan ohittajalle tilaa paitsi Suomessa !!! Tästä esimerkkinä se museoauto, joka jarrutti (10-20km/h alle sallitun) Helsingin ja Hangon välillä eilen siirtyen aina keskiviivan päälle ajamaan kun olin lähdössä ajamaan. Eihän museorekkareilla ajavaa saa ohittaa. Mulla on rekkari tallessa, harmi että kamera ja kännykkä olivat kassissa.
Opit matkasta. Renkaat kannattaa tuplatsekata ennen reissua. Pissapoika ja pyyhkimet on usein tarpeellisia (oli tsekattu). Auto huollettu. Huolelliset (riittävät) ennakkovalmistelut. Asiakirjat, matkaliput, muut varaukset esimerkiksi hotellibuukkaukset järjestyksessä kansiossa. Hyvä , avara mieli ja valmius muutoksiin, niin onnistunut matka on edessä. Ja nyt takana.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Matkalla; kertomuksia osa 6 + päivitykset

Viimeisiä etappeja mennään, Bialowieza jäi taakse ja päivän ajamisurakan jälkeen pääsin Riikan. Matka alkoi sateisissa merkeissä suhteellisen rauhalliseen tahtiin. Missasin yhden käännöksen (320°) mutta pidinkin sitten lounas paussin Kaunaksessa. Mutta mainittavaa matkalla on ennen Riikaa taas teiden muuttuminen huonoiksi, lähinnä hankolaistyyppisiksi, sekä jonossa köröttely, jota ei koskaan Suomessa liikenteen vähyyden vuoksi. Niin ja se Riian vanhassa kaupungissa ajelu viidakkorumpujen etsiessä hotellia. Olin kuitenkin perillä yllättävän ajoissa, Saas nähdä saanko muistokortteja matka varrelta.
Olin lupautunut siis ICZM ja Keke asioita käsitteleväät kokoukseen myös alustamaan - ekosysteemi arvioinneista paikallisen keke-suunnitelmien pohjana. Esitys lienee mennyt perille. Kaiken kaikkiaan Latviassa on yritystä kestävään kehitykseen. Ongelma on ennenkaikkea rajoittavat taloudelliset seikat saada ainakin riittävän toimivat suunnitelmat toteutettaviksi toimenpiteiksia. Talous rajoittaa jo tekijöitäkin ja heidän koulutustaan tämän näkyessä esitetyistä alustuksista, ennenkaikkea "Asterixin" esille tuomassa indikaattorihankkeessa.- ei kohdannut teoria ja käytäntö, teoriakin oli vähän lipsinut harhapoluille ei lopputuloksesta olisi kenellekään mitään hyötyä. Kovaa tekstiä mutta näin vaan on (muistellen omia harjoituksia 90-luvulta). Yleisesti ottaen minulla on näkemys että indikaattorit on jossain määrin kuntatasolla out sillä kunnista ei voi löytyä asiantuntemusta tekemään niitä ja jos löytyy niin ei ole ymmärtäjiä.
No täällä Riian vanhassa kaupungissa on mukava asustella. Kaikkea tarvittavaa on lähellä, pääsee jalkaisin - jopa tälläinen vanha klenkka, ja nähtävääkin on. Tänään ip. on tarkoius vahan miettiä muuta virikettä, ehkä pois keskustasta - oma autoni on ahtaan pihan perällä joten en sitä vielä liikuttele - tilataksilla, sillä meitä on vielä 5 jäljellä. Sitten huomenissa hurautan Tallinnaan jossa toivon mukaan näen tutun joka on tällä hetkellä jumissa tuulen takia Kerissä, mutta toivon mukaan pääsee pois ennen sunnuntai-iltaa. Koska vapaa autopaikka löytyi vasta maanantaille tuli siis matkaani päivän pidennys. No joudun siis stadissa piipahtamaan "työpaikalla" jotta saisi rästit esille skä selviteltyä mitä oikein tein retkelläni (vaan ei tiedä kiinnostaako ketään). Illalla sitten kotona, haen ehkä pzzan ja katson telkkaria.

ja lisäys iltapäivällä:

Päivien mittaan, kun olen ollut Suomen rajojen ulkopuolella, olen arvioinut asioita ja tapahtumia tavallaan ulkopuolisena. Ajattelinkin kommentoidan muutamaa seikkaa vähän yleisemmin ja jotain tarkemmalla tasolla. Jos joku asia tuntuu kohdistuvan persooniin niin sori vaan sitten, olette siis  ansainneet kommenttini.
Lueskelin viimeiset kolme viikkoa uutisia muutamista lähteistä, en niin aktiivisesti kuin kotimaassa, mutta kuitenkin lähes päivittäin.  En voi kuin ihmetellä suomalaisten politiikkojen kypsymättömyyttä ja naiviutta ihan väristä toiseen. Ehkä toiset ovat naivimpia kuin toiset jne.mutta kyllä kolmasti kannattaisi peilin edessä hrjoitella ja katsoa uskooko edes itse lausumiinsa. Kiviniemi, Halonen, Kalli päivästä toiseen lausumia joita vähän kauempaa katsoen ja arvioiden ei ymmärrä, eikä toivottavasti kukaan siksi niitä käännä millekään vieraalle kielelle. No ympäristövastaisuudenministerimme Paula sai aikaan sitten useampiakin katastrofeja budjettiin, kokonaisuushan paljastuu piakkoin ja sitten alkaa rapa lentämään. En tiedä mitä auttaa jos järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät kaikkensa ja ministeri vetää sitten sektorilta maton alta. Häpeä Paula, täysin turhaa selitellä taloudellisella tilanteella.
Toisia hyväkkäitä ovat nämä järjestömme vihreät ja muiden puolueiden edustajat. Häpeämättä suunnitellaan seuraavaa vuotta puolueen/puolueiden ehdoilla ja unohdetaan järjestön todelliset tavoitteet oman mukavuuden ja edun vuoksi. Katsoin piirin suunnittelukokouksesta, joka oli tänään, julkaistuja tietoja todeten että nyt ainakin tiedän miksei edustamieni työryhmien tarpeita ja omia ajatuksiani haluta kuulla. Onkin sitten ensi vuonna helppoa sanoa minulle että kun et kertonut asioista tapeeksi etukäteen. Piirin toiminnassa ei toimi kommunikaatio, informaatiota tulee silloin tällöin, mutta kun suunta on vain yhteen niin hyvää ja toimivaa ei voi saavuttaa. Toinen seikka onkin että kumpi, muna vai kana, vapaaehtoiset vai palkalliset, asiantuntijat vai harrastajat ? Ilmeisesti työtekijät pitävät itseään asiantuntijoina kaikessa ja siten oikeutettuna päättämään (tai ainakin muotoilemaan päätökset) suunnittelemaan ja toteuttamaan vastuun jäädessä statuksen takia valituiile hallituksille eri tasoilla.
Oma työni esimerkiksi tämän kolmen viikon kuluessa on jäämässä kokonaan hukkaan kun ei minulle annettu mahdollisuutta esittää tuloksia, ei voi kun valittaa.Ja on tämä toimintamallikin kova kun yhdessä toimiakseen täytyisi sopeutua samanlaiseen ajatusmaailmaan marginaaliasioissakin ja muuttaa elämän tapansa uniformistiseen malliin jotta nuoremmat hyväksyisivät.
Viimeiset ruusut annankin sitten YLElle. Suomessa on ollut tapana tasapäisesti antaa eri alueille mahdollisuuksia saada uutisiaan esille. Meillä läntisellä Uudellamaallakin, jossa asuu varsin runsaasti ihmisiä, oli aikoinaan suht' toimiva toimiitus, uutisia tuli säännöllisesti ja joskus oli TV:n alueuutisissakin jotain asiaa. Nyttemmin on sitten Kepun alueellistamispolitiikka purrut siihenkin. Samaa lehmän häntää kun sen kannatus Uudenmaan maaseudulla menee myös uutisten osuus lähetyksissä. Nykyään niin TV:n aluelähetyksessä ja internetissä on vain Helsinki. Ai niin, sama koskee myös Ilmatieteenlaitosta joka ei tiedä mikä on lounaisin Suomi ja että sielläkin asuu ihmisiä jotka tarvitsisivat oikeaa säätietoa.