Mediaa voi tänä päivänä seurata kuka vain ja ymmärtää asiat perusteellisesti siten että voi luoda oman vankkumattoman mielipiteensä joka on samalla ainut rikkoutumaton totuus asiasta kuin asiasta. Nämä median julkisuuteen tuodut seikat ovat usein poliittisesti tai oman edunsaannin kannalta värittyneitä tai painottuneita kuitenkin niin yksinkertaistettuja että tausta hämärtyy tai peittyy tyystin. Seikka joka tiedonvälitykseltä onkin unohtunut täysin on uskottavuus. Miten tähän tilanteeseen on jouduttu ? Ja miksi hallinto on hypännyt samaan kelkkaan tiedotuksessaan ?
Syitä on arvioda asiaa varmasti useammalta eri suunnalta. Ensimmäisenä tulee mieleeni toimituksellisten resurssien vähentyminen ja toimittajien koulutuksellinen suppeus, viimeksi mainittu ainakin alue- ja paikallismediassa. Resurssien väheneminen, joka johtunee kunkin mediavälineen omistajien tarpeesta, aiheuttaa ettei asioihin ehditä tai viitsitä paneutua. Tuntuu helpommalta kun heittää eteenpäin toimitukseen tulleen materiaalin silleen tai vähän lyhentäen palstatilan mukaan. Tämä on mahdollista kun useat toimijat ovat tarkentaneet omaa viestintäänsä ja sen ulosanti on tullut yhä enemmän ammattimaisen näköiseksi. Resurssien toinen väheneminen on toimittajien vähyys, joka selkeästi johtuu kunkin media taloudellisista tuottotavoitteista.
Toisena seikkana lienee lukijoiden, katselijoiden tai kuuntelijoiden ajankäyttö, jonka media arvioi niin vähäiseksi ettei laatuun kannata panostaa. Lisäksi kun keskiverto viestinvastaanottaja ei välttämättä tiedä asian perusteita tai omaa vääristyneen ennakkokäsityksen voi medianedustaja, saadakseen oman välineensä suositummaksi, myötäillä näitä tuntoja. Ihmisethän ovat kautta aikojen irvailleet esimerkiksi julkishallintoa, joten sitä on helppo arvostella tai saattaa naurunalaiseksi.
Populismi on levinnyt entistä enemmän, tai ainakin tullut esille, ennen kaikkea politiikassa. Persujen riemumarssi on suuresti heidän harjoittaman populismin ansiota. Vaikeita asioita ei tarvitse selitellä ja ratkaisuksi tarjotaan aina vaihtoehtoa joka on hetkellisesti helpoin ja halvin suurelle yleisölle, joka laiskuudeltaan ei viitsi eikä osaa miettiä ja arvioida asiaa perusteellisemmin. Sosiaaalidemokraatit johtajansa Jutta-tädin kanssa ovat ajatelleet persujen ryöstävän heiltä kannattajia ovatkin noudattaneet vanhaa sanalaskua ja liittyneet tähän populistien joukkoon; "jos ei voi vastustajaa voittaa niin liity heihin". Eivätkä nuo kepu/maalaisliittolaiset sen parempia ole, kun lukee esimerkiksi Maaseudun tulevaisuutta luulee siirtyneensä hämärän rajamaille. Vihreät eivät ole niin julkipopulisteja kuin edelliset mutta omiensa joukossa paras on aina se jolta pääsee suupielestä utopistisin ajatus. Kokoomuksen populismi liikkuu jossain määrin vain rahan generoimisen helpottamisessa. Viimeisen ryhmän muodostavat vasurit ja ruåttalaiset. Edelliset jaksavat jauhaa samoja taistelulauluja jo ainakin viidettäkymmenettä vuotta ja ovat unohtuneet todella pimeään aikaan. Kertaushan on opintojen äiti mutta luulisi tuon jo olevan yksitoikkoista ja turhauttavaa. Ruåttalaisilla maailma loppuu oikeasti kaksikielisten kuntien alueeseen, tosin heidän etujansa tulee ajaa muuallakin. Tänäänhän tuli aika mielenkiintoinen selvitys päinvastaisesta asiasta mutta ... Ja vielä ihmettelyni populismin puutteesta - vaalit lähestyy eikä Henrik Lax ole paasannut ruotsinkielen asemasta : ruotsiksi.
Kunnallishallinnossa populismi on jo niin joka päiväistä ettei siitä ole pitkään aikaan saanut selvää. Eipä Hanko kyllä mitään tiedotakkaan vaikka välineet olisivat. Virkamiehet ähisevät siihen malliin etteivät johtavat poliitikot suutu. Ja sammakoiden päästäminen suusta ei ole ongelma, koska asiaa selvitettäessä voi aina vedota johonkin häiriötekijään. Populismiksi alkaa myös muodostua se että kun virkamies ei viitsi seurata esimerkiksi lainsäädännönkehitystä niin voi vedota kiireeseen, jos vaikkapa tulee tehtyä virheellinen päätös tai "unohdettua" jotain.
O tempora, o mores ! Eiköhän päästäisi vielä joskus asialinjalle ?
