Matkalla; kertomuksia osa 2

Torstaiaamulla oli kirjoiteltava muistio loppuun edellispäiväisestä YVA-kokouksesta ja lähetettävä se Suomeen varsinaiseksi muistioksi kaunokirjalliseen muotoon saatettavaksi. Puhelukin piti soittaa kotimaahan asiasta. Tosin sähköpostin lähetys jostain syystä tökkii eikä TypeWith.me kutsukaan saapunut Suomeen joten jouduin vielä illakin yrittämään tiedon saattamista kotimaan kamaralle alkeellisin keinoin. No toivottavasti nyt on onnistunut ja saanen siitä tiedon perjantaiaamusella.
Aamupäivällä istahdimme sitten autoon, ystäväni Bjarne js Søren sekä allekirjoittanut, suunnaten kohti Lollandin pohjoisosaa. Tarkoituksenamme oli käydä paikoissa joihin en ole aiemmin tutustunut ja joissa eivät, ainakaan ulkolaiset, matkailijat kovin usein piipahda. Ajoimme siis Kragenæsin satamaan. Paikannimellä on siis vastine kotipaikkakunnallani eli Varisniemi. Mistä nimi on tullut ? No kun sieltä variksetkin kääntyvät pois kun kaikki on niin kaukana. Bjarnen luottokortti ei "toiminut" iäkkään lauttarahastajan hyppysissä ja maksoi käteisellä autosta jo kolmesta hengestä menomatkan Fejøn saareen (paluu on ilmainen!). Lauttamatka kestää noin 1/4 tunnin ja sujuu yleensä mukavaasti. [Epäuskoiset- katsokaa Google maps-sivustolta  missä mennään]. Tarkoituksemme mukaisesti halusimme siis tutustua paikallisiin tuotteisiin, kenties jopa ostaa sekä nauttia lounaan virvokkeineen saarella. Mutta itse saaresta ensin vähän raakaa tietoa; Fejø on 16 neliökilometriä suuri saari jolla on rantaviivaa yli 30 km. Se on suojavallilla yhteydessä Skaløn 1,06 km2 kokoiseen saareen.Fejøssä on kauppa,  kirjasto, posti, oma pappi, ravintoloita, käsityöläisiä, lastentarha sekä koulu alaluokille. Mikä tärkeintä saaren ilmasto ja maaperä soveltuvat omenoiden ja päärynöiden viljelyyn loistavasti. Saarella on jonkin verran kesäasutusta sekä matkailuun liittyvää majoitusta, pensionaatteja sekä b&b majoitusta. Pyöriä vuokrataan ja sillä liikkuminen käykin joutuisasti ja mukavasti. Saaren uimarannalla on Sinilippu kuin myös venesatamalla. Nytkin venesatamassa oli pari saksalaista avomeripurjevenettä sekä jonkin verran tanskalaisia veneitä. Fejø mainitaan ensikerran historian kirjoissa 1231 kuningas Valdemarin kronikassa.Nykyisin saarella asustaa vähän alle 600 asukasta mutta parhaimillaan 1800-luvulla saaressa asusti jopa 1500 henkilöä.

Fejøn matkailutoimisto Miller Streetillä.

No niistä paikallisista tuotteista. Aluksi yritimme löytää paikallisen matkailutoimiston onnistuenkin siinä, ongelma oli vain että se oli suljettu matkailukauden päätyttyä. Jaha, vai päättynyt. No joo Tanskassa on siirrytty suomalaiseen malliin eli matkailukausi on sama kuin koulujen loma-aika. Ja eläkeläiset kuten minä matkustamme mielummin silloin kun lapsiperheitä ei aina ole hulinoimassa jaloissa tai milloin ilmat ovat meille mukavampia kuin >30+ helteet.

Matkailumarkkinoinnin informatiivista tiedottamista. Näin kotimaassakin.

No täydensimme kaupasta nestevarastoja ja  löysimme saaren monistetun esitteen josta oli riittävästi apua kohteidemme löytämiseksi. Kävimme sillä Sinilipun uimarannalla ja yritimme löytää ekolihakauppiasta ostaaksemme makkaroita illaksi. Mutta hän ei ollut paikalla emmekä voineet odotella 18 asti joten tämä jäi tällä kertaa. No sitten aloimme etsiä siiderikauppaa jonka tuotteita oli jo kaupassakin näkynyt.

Tämä kauppa oli auki, Saimme maistella paria siiderilaatua sekä omenapaloviinaa (kutsutaaan hienommalla nimellä calvados). Koska kaikki testatut tuotteet olivat oikein hyviä sorruimme joka mies kaupan tekoon. Itsekkin ostin jotain lääkkeeksi koska matkani on vielä pitkä ja hyvästä olosta täytyy huolehtia. Seuraavana oli päivittäinen vatsan täyttäminen. Uusi Krouvi löytyi, sen piti olla mainosten mukaan auki, no arvaattekin aivan oikein, se oli suljettu. Tosin myöhemmin iltapäivällä ohi ajaessamme huomasimme siellä jonkun pelaavan biljardia eli se oli avattu vain tavallista myöhemmin. Olimme jo ajamassa lauttarantaan tarkastamaan seuraavan vuoron lähtöä niin huomasimme meillä olevan vielä tunnin verran mahdollisuuksia joten poikkesimme sinne Skaløn saareen. Matkalla täydensin omenamehulla (6-pac) varastoja itsepalvelumyynnistä matkan varrelta. Paikallista tuotetta, ei markkinointi eikä myyntikuluja, hinta noin 60% mitä kaupassa. Saareen ajetaan lyhyt matka kapeaa tietä pitkin jonka molemmin puolin näkyi runsaasti vesilintuja. Tällä saarella ei voi paljoa autolla ajella, osittain johtuen suojeluaolueista ja osittain yksityismaista. Toisen tien haaran pääsä oli pieni satama, yksityslauetta sekin, mutta kun auton jätti yktyisalueen ulkopuolelle niin oli tervetullut kavelemään laiturille sekä tekemään löytöjä.

Löysin nykyiselle vesillä liikkumisen tapeelle sopivan veneen. Huomattavaa on että nykymaailman tiukkapipoisten promillerajoista ei tällä liikkuessa tarvitse niin paljoa välittää.

Paluumatkalla pysähdyimme sopivan suojaiseen paikkaan, jossa oli muuten pöytä ja penkit vaikka piknikkiä varten, kiikaroimaan vesilintuja ja kahlaajia. Lintuja olikin kaiken sorttisia ja itsekin sain näistä meidänkin rannoilla, ainakin keväisin, piipahtavista jopa vuoden pinnoja (en ole paljoa retkeillyt tänä vuonna(kaan)). Suurin määrä yhtä lajia olivat suosirrit jotka tiukassa tuulessa kaikki samaan suuntan jököttäen odottivat parempia aikoja. Suosirrien parvessa oli noin 300 lintua. Sitten olikin aika jättää jäähyväiset tälle saaristovierailulle ja palasimme samaisella Christine-lautalla takaisin Lollandin saarelle.
Päivän lopuksi ajelimme Nakskoviin, jossa ällistelimme suuren telakka-alueen muutumista Vestas yhtiön tuulivoimalatehtaaksi. Nautimme sen puuttuvan lounaan Nakskov fjordenin rannalla kaupungin W-puolella sijaitsevassa ravintolassa ihaillen kauniita Itämeren maisemia ennen palaamista kotiin.

Matkalla; kertomuksia osa 1

Pikainen lauttayhteys Naantali-Kapellskär kului öiseen aikaan ja nukkuen. Lautta oli rannassa paikallista aikaa 5.30 josta sitten baanalle rekkojen perään pääsi 5.45. Tukholmaan asti pääsee vaihtelevan levyistä moottoritien kaltaista jokseenkin sujuvasti (kun pääsee rekoista ohi). Tukholmassa tietysti tietöitä jotka sekoittivat tälläiseen suureen maailmaan tottuneen ja menetin ainakin 3-4 minuuttia ajan 400 metrin kierrosta kerran liikaa etsiessäni seuraavan moottoritien alkua. Tästä kommelluksesta selviydyttyäni matka jatkuikin mukavassa kelissä aina Jönköpingin eteläpuolelle jossa lyhyt tankkaustauko. Alkoi taivaalta tulla vettä ja ajaminen muuttui kurjemmaksi, Helsingborgin kohdilla tuli taivaalta kaatamalla ja näkyvyys oli vain noin 30 metriä. 60 kilometrin matkaan Øresundin sillalle kului tunti 110 km/h alueella. Sillalla sitten tuuli jolloin auton ratista sai pidellä rystyset valkoisena. Yllättäen ennen tunneliosuutta muuttui nopeusrajoitus vielä 50 km/h ja vain keskikaista oli käytössä. Kuorma-auto oli simahtanut tunneliin ja aiheutti pienen kaaoksen. Köpiksen läpi aina Køgeen asti satoi josta olikin sitten liuuttelua "kotiin".
Keskiviikko olikin sitten "työpäivä", vei tuttavani teini-ikäisen pojan kouluun, kävin pankkiautomaatilla, Nordea "puhui" suomea, palasin kämpille.
Päivä hurahti tulevan illan papereita lukiessa. Tilaisuus oli Fehmarn-sillan eli Rødby-Heiligenhafen välisen yhteyden, sillan tai tunnelin, ympäristövaikutusten arvioinnin kuulemistilaisuus. Hanke on kansainväinen YVA ja YM kerää Suomessa osallisilta tiedot valmistellakseen Suomen vastauksen. Hankkeella on ja voi olla vaikutuksia myös Itämeren tilaan Suomen alueella. Ennenkaikkea kun Itämerta arvioidaan ekosysteeminä ja Itämeren ekosysteemin palveluita alkavatkin ongelmat hahmottua. Vaikutuksia voi olla muuttaviin lintuihin sekä lepakoihin. Kuinka siltaratkaisu heikentää esimerkiksi suolaisen veden virtausta Itämerelle ? Minkälaisia vaikutuksia on yhteyden rakentamisella pyöriäisiin ? Lisääkö yhteysratkaisu kestämättömästi vieraslajien kulkeutumista Pohjolaan ? Lista on jonkun mittainen mutta asiat selviävät jos ne selvitetään. Esille tuli kuitenkin hankkeen vetäjien suhtautuminen ympäristöasioihin, heidän pieni ja suppea toimintapiirinsä sekä aikataulun epärealistinen suunnittelu. Hankkeessa on jo tehty kaksi vuotta selvityksiä ja vasta nyt pidettiin ensimmäinen tilaisuus jossa hankkeen ulkopuoliset mutta vaikutuksista kärsivät voivat sanoa mielipiteensä. No parempi nyt kuin ei milloinkaan. Asenteet vain kuvastavat tätä päivää jolloin vain raha merkitsee jotain, tulevien sukupolvien perintö ei mitään.
Tilaisuuden jälkeen pidin sitten vielä palaveria tutun, alueen hallinnon biologin, kanssa tuulivoimakysymyksistä. Jutellessamme kävi selväksi, kuin myös sittemmin torstaina muiden kanssa puhuessani, Suomessa toimittavan tuulivoiman sijoituspäätöksissä kuten Tanskassa 20-30 vuotta sitten! Tanskassa kuitenkin on avoimesti tunnustettu virheet ja pyritty korjaamaan ne. Useita kertoja olen kritisoinut näitä asioita eri tilaisuuksissa Suomessa, myös järjestötilaisuuksissa, mutta minulle on vain hymähdelty. Nyt pyrin tekemään materiaalin avulla teidoksi hymähtelijöille syksyn aikana suomalaisen ajattelun ja mallin toimimattomuuden. Tuulivoimaloita ei voida rakentaa ihan minne vain!
Torstai on toivoa täynnä, mutta siitä sitten tuonnempana.