Olin varannut huoneen andel’s Hotel Łódź virityksestä. No hotelli vastaa aika tarkoin mitä verkkosivuilla kerrotaan. Ainoa ja tosi pitkä miinus tuli ravintola henkilökunnan käytöksestä. Respassa kun sanottiin että voin käydä heittämässä tavarat huoneeseen ja ehdin hyvin ennen ravintolan sulkemista koska kello oli puoli kymmenen. Kävin huoneessani ehkäpä siihen meni maksimissaan 10 minuuttia ja takaisin ravintolan ovella. Henkilökunta näki minut, livahti jonnekin ja antoi odotuttaa. Kun ao. tarjoilija tuli takaisin huomautti hän että ravintola oli suljettu ja kello oli 5 yli. Paskan marjat. No soin hotellin baarissa ja sain vatsani täyteen ravintola burgerista lisukkeineen. Kävelin pienen iltalenkin, samalla pankkiautomaatille saadakseni paikallista valuuttaa, ihmetellen viihdytyskulttuurin mahdollisuuksia teollisuuskiinteistöjen ennallistamisessa. 200 kertaa 300 metrin alue täynnä kuppiloita jos jonkinlaisia, merkkiliikeitä ja mitä moninaisimpia palveluja. Nykymusiikin saundit varsiin vahvasti (kuin diskoissa konsanaan) koko ajan korvissa. Tosin tämä ei kuulu häiritsevänä korttelin ulkopuolelle. Todellinen biletyspaikka.
Nukuin vain yhden yön Lodzissa josta jatkoin aamusella matkaa kohti Bialowiezaa. Kuuden tunnin ajon jälkeen osuin suoraan Wejmutkan B&B:lle josta olin varannut verkon kautta huoneen. Sunnuntai-iltana painelin suoraa päätä nukkumaan. Oloni tuntui varsin kurjalta, kuumeiselta, kurkku pipinä eikä mikään huvittanut. No yön jälkeen tuntui tietenkin aika hyvältä ja 10 aikoihin minua tulikin hakemaan kaksi nuorta opiskelijaa josko lähtisin metsäretkelle. Jos olisin ollut harkitsevainen en ehkä olisi lähtenyt mutta kun tänne asti on tullut ja aikaa on rajallisesti niin ajattelin ettei olo tästä nyt ainakaan huonommaksi kai voi mennä. No käveleskelimme suojelualueen metsissä puolisen päivää, puolin ja toisin kertojen maidemme ja omien alueidemme metsien suojelusta ja ongelmista.
 |
| Mukavat oppaani Tamara ja Lucas. |
Seuraavissa loruissa lisää matkastani.
