tiistai 6. elokuuta 2013

Aika ennen paluuta arkeen

No kesäinen vapaa-aika on sitten vietetty. Käväisin Berliinissä nauttimassa elämästä ilman että uhrasin hetkeäkään aikaa mihinkään mikä olisi suoranaisesti viitannut työhön tai tehtävien suorittamiseen.
Matka alkoi kukonlaulua ennen kaahotuksella lentoasemallle josta 737-800 täpötäynnä (186 matk.) hujautti mainiossa kelissä Baltian rantoja pitkin Tegeliin. Puolan rannikkoa ja sen läheistä sisämaata oli hauska katsella ja muistella aiemmin tekemiäni retkiä, niin kestävän matkailun kuin lepakoiden saralla. Jouduin odottelemaan kumppaneitani kun heidän koneensa lentoemäntä oli sairastunut ja korvaavan henkilön saaminen viivästytti lentoa 40 minuuttia.
Ostimme Berliinin Welcoming Ticket matkalipun jolla saa myös kaikenlaisia muita alennuksia runsaasti. No bussilla Ûnter den Lindenille jossa terassin kautta S-junalle. kohti nukkumispaikkaa. Perillä emme päässeetkään suoraan Pensionaattiin vaan Hertha BSC:n kannattajaravintolaan (Zum Flachbau), jossa vietimme virvoittavia hetkiä kyyppärin seurassa. Ah tuota rauhaa varjon alla ilman häiriön häivää nauttiessa kylmää olutta. Kun maailman murheet alkoivat häipyä kiiruhdimme vihdoin Pensionaattiin jota olen aiemminkin käyttänyt tyytyväisyydella laatuun ja hintatasoon. Samaan mielipiteeseen yhtyivät sittemmin tanskalaiset matkakumppanit. Pienen vilvoittelun jälkeen suuntasimme takaisin keskustaa kohden jossa halusimme tutustua International Berlin Beer Festival tapahtumaan, juoksimme seuraavan kahden päivän aikana tätä Berliner Wasser Mile kutsumanimen saanuttta urheilutapahtumaa uutterasti pari seuraavaa päivää. Tosin löysimme sitten perjantai-lauantai yönä itsemme taas tutusta kneipesta. Sunnuntaina poikien kone lähti niin paljon ennen minua että aamupuuhien jälkeen suoriuduimme taas lehmusten varjooon seuraamaan katuelämää. Kun pojat jatkoivat bussilla kentälle minä jäin päärautatieasemalle ja hurautin S-junalla katsomaan serkkuja. Tiikerit, leijonat ja efelantit olivat aika rauhallisia kun ilma oli edelleen n. 30C. Illan suussa kävin syömässä perusruokaa - Antipasto Misto, Pizza Frutti di Mare ja 0,2 ltr Chiantia (talon viiniä, ensi 30€ pulloa), lasku n. 23€. Muu syömisten ja hintojen kuvaaminen menisi pröystäilyksi joten saada jäädä lukijan mielikuvituksen varaan.
No lopputulokset; kipeät jalat (lääkärissä käynti odotettavissa), vatsa ja mieli hyvä, tosin taas kummastus miksi Suomessa voi kaikki olla niin kallista, palvelu heikkoa, suorastaan ala-arvoista, ja laatu heikkoa. Siis kaikenkaikkiaan positiivinen lopputulos ja hyvä mieli.
Berliini on oiva paikka viettää pidennetty viikonloppu ystävien seurassa tai vaikkapa yksin !







torstai 1. elokuuta 2013

Ajankäytöstä kesällä - työtä, harrastusta, harrastustyötä vai lomailua

Kesä on tähän saaakka kulunut ajankäytön kannalta samoja uria kuin talvikin. Jopa asiat ovat olleet samoja, tai ei nyt ihan sentään. Kohta pari vuotta puuhaamani Uudenmaan piirin paikkatietopalvelin sai mehevän potkun eteenpäin kun Kapsi ry. lahjoitti omasta käytöstään poistetun palvelimen piirille. Kumarran syvään ja kiitän. Nyt täytyy vain pistää palvelin kuntoon ja kiikuttaa takaisin Helsinkiin. Hommassa menee kuitenkin vähän aikaa kun en aiemmin ole perehtynyt ihan jokaiseen tarvittavaan softan osaan, en tarkoita niitä palvelimen peruspalikoita vaan paikkatietojen käsittelyyn tarkoitettuja. Lahjoitus korvaa aiemmin hankkimani/saamani vanhat pikkupalvelimet, joista olisi kyllä puhti uuvahtanut muutaman yhtaikaisen käyttäjän jälkeen. Tosin tarkoitukseni on käyttää niitä asioiden kehittelemiseen myöhemmässä vaiheessa.
Kesä on siis mennyt paikkatietojen parissa. Sain tulevan QGIS 2.0 suomenkielisen käännöksen valmiiksi. GRASSin vastaava käännös on vieläkin kesken tosin suurin osa jo valmiina. Molempien käännösten laatua täytyy vielä parannella. Piirin paikkatietokurssin valmistelut on hyvässä vauhdissa. Tämäkin tarkoittaa käännöstyötä, tosin sillä erolla että nyt myös lokalisoin eli muutan tietosisältöä kotimaahan sopivaksi, kohotan versiota ja teen myös esitykset valmiiksi. Taitaa mennä elokuun ja syyskuun päivät ja yöt tuossa puuhassa.
Syyskuussa vie aikaa myös Nottinghamin reissu FOSS4G kokoukseen josta lienee hyötyä koko paikkatietohankkeelle (on yksi toinenkin isohko työ josta sitten joskus).

Mutta nyt toivotan kotimaalle hauskaa viikonloppua ja poistun vapaa-ajan viettoon tanskalaisten kollegojeni kanssa Saksan pääkaupunkiin. Ensi viikolla lisää ehkä Saksan kuulumisia.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tilastot - paradokseja vai faktan lähteitä

Prof. Hans Rosling alusti Helsingissä viime syksynä OKFestivaalin päätökseksi. Aalto yliopiston auditorio oli täpösen täynnä ja (pääosin nuorehko) yleisö oli haltioissaan. Sinun kannattaakin tutustua hänen GapMinder sivustoon perinpohjin jotta voit itsekin hurmioitua numeroiden takaa esille tulevista tosiasioista.

Ajattelin jatkossakin tuoda esille linkkejä tilasto-ohjelmista ja niihin liittyvistä sivustoista. Tilastotiedettä en ala opettamaan, siihen kykyni eivät ole soveltuvat mutta näitä, itsekin käyttämiäni, linkkejä tulee aina silloin tällöin etenkin kun ne liittyvät usein myös suojeluun ja paikkatietokantoihin.

Varsinaisena tilasto-ohjelmana käytän R ohjelmistoa. Sen käyttäjäliitäntänä käytän aika usein R-studio ohjelmaa. Ja julkaisemin tuloksista käy käden käänteessä käyttäen RPubs pilveä. R on siitä hyvä lisäksi kun se on myös paikkatietojäjestelmiin liitettävissä joten samoilla palikoilla tulee toimeen useammassakin toimeliaisuudessa.
Alkuun pääsemiseksi kannattanee useimpien ensin tutustua erilaisiin käyttäjän oppaisiin joita löytynee googlaamalla tai linkeistä Resources for Getting Started with R ja suomenkielellä R-ohjelmointi ja R: opas ekologeille . Kaksi sivustoa jotka kannattenee mainita ovat Quick-R joka helpottaa alkuun pääsemistä ja R-bloggers joka on R-ohjelmiston käyttäjän aarrearkku kun ehtii vähän pitemmälle. Sitten on vielä R-statistics blogi jossa mainioita artkkeleja kuten R:n Top100 paketeista. Kotimaisista mainittakoon vielä Louhoksen sorvi on avoimen datan työkalupakki R-kielelle.

Näillä päässee alkuun numeroiden ihmeelliseen maailmaan.

Kesä 2013 aktivoi Lonksuvan Lorun

Yli vuosi on mennyt ilman aikaa kirjoitella blogia. Nyt on tullut aika aktivoitua huolimatta Facebookin ja Twitterin käytöstä koska täällä blogissa voi kirjoitella pitempiä juttua, jutut eivät katoa bittiavaruuteen, kuvia ja linkkejä voi oheistaa vapaasti.

Tulossa on lyhyempiä ja ytimekkäämpiä huomiota maailman menosta tai paremminkin seuraavista aihepiireistä (ilman pririsointijärjestystä):

  • luonnonsuojelu, ekologia, vesiensuojelu, ekologiset yhteydet (ei mitään viherkäytävä hömppää), jne.
  • lepakot, suojelu ja tutkimus
  • paikkatietojärjestelmät ja niihin liittyvät asiat, esim tilasto-, tietokanta- ja paikkatieto-ohjelmat
  • avoin data ja avoin hallinto
  • kestävän kehityksen mukainen matkailu
  • ja satunnaisesti kaikesta muusta kuten esimerkiksi kommentteja kotipaikkakunnan hölmöilyistä

Tarkoituksena on myös matkojen aikoina päivitellä kokemuksista milloin mistäkin paikasta ilman varsinaista teemaa. Pidempinä juttuina saattaa tulla myös joitakin tutkimusraportin tapaisia. Viimeksi mainittua siksi ettei kaikista kannata edes ajatella kirjoittavansa varsinaista artikkelia mutta asiat kannattaa julkistaa jollain tasolla.

Toivotan kaikille hyvää kesää ja vilkaiskaa tänne aina silloin tällöin.


torstai 7. kesäkuuta 2012

Vedättävätkö audimiehet Hankoa ?

Pitkäaikaiselle seikkailulle, farssi vai draama, on taas syntynyt uusi jännittävä käänne. Hangon Huhut kertoivat eilen, 6.6., Quattrogroupin haluavan muuttaa rakennuslupaa ja että uutta versiota käsitellään seuraavassa ympäristölautakunnan kokouksessa (tiistaina 12.6. ?), tosin ainakaan esityslistaa eikä kokouksen päivämäärää vielä verkosta löydy.
Mikähän tässä oikein on takana ? Alunperin Hangon kaupunki halusi rakennettavan hotellin (SPA), jossa olisi kaupunkilaisten käytettävissä uima-allas. Kaupungissahan ei ole vuoden 10 kuukauden aikana mahdollisuutta uida sivistyneesti lähimmän uimamahdollisuuden ollessa Tammisaaressa. Kaupungissa on toiminut myös yhdistys uimahallin rakentamiseksi, tosin sen toiminta on laantunut puuhamiehen poistuttua kuvioista. Hotellia tarvittaisiin niin yritysmaailman tarpeisiin kuin matkailun yleisiin tarpeisiin. Tärkeä seikka olisi myös mahdollistaa pienempien kokousten järjestämiseen Hangossa. On itsestään selvää että 60-120 hengen kokouspaikkakuntana olisi Hangolla sijainsa etelä-Suomen kohteena. Alkuperäisestä tavoitteesta Hanko antoi jo periksi myöntämällä rakennusluvan hotellille jossa ei ollut uima-allasta. Siis aika paljon vaatimattomalle hankkeelle kuin oli alkuperäinen tarkoitus. Nyt nämä audimiehet peräävät lupia rakenetaa vielä vaatimattomamman ja itse hotellina toimimisellekaan ei ole niin väliä. Uima-allas toki rakennettaisiin, mutta ulos ; ilmeisesti niille asiakkaille jotka sinilevän pelossa eivät meressä uskaltaisi uida kesälomakautena.
Mitä nämä audimiehet sitten oikein ajattelevat ? Sitä ettei Hangossa enää muisteta alkuperäisiä tavoitteita, sitä etteivät johtavat virkamiehet ja poliitikot jaksa vastustaa (ovathan kuntavaalit kohta tulossa) ja että paremman bisneksen saa kun rakentaa vain raharikkaille ja siten ettei ylläpitoa paljoa tarvita. Ovathan audimiehet valitelleet ettei hotellille tahdo löytyä pitäjää. Lisäksi hotellirakentamisen olisi jo pitänyt todella alkaa, niin näin toivotaan saada lisää aikaa vetkutteluun. Maksajaksi kai sitten toivotaan kuntaa. Lisäksi Kuningattaren vuoren rakentamiseen toivotaan ilmeisesti kaavamuutoksia, jotta mahdollisille venäläisille raharikkaille voitaisiin rakentaa ökytaloja.
Mikä onkaan audimiesten seuraava toimenpide ? Itse veikkaan sen alkavan kirjaimella U.

Olisiko Hangon päättäjien aika löydä viimeinen naula tähän arkkuun? Tulijoita paremmin ehdoin rakentamaan Kuningattarenvuori tulee varmasti ja Tehtaanniemi voitaisiin palauttaa kaikkien matkailijoiden ja kuntalaisten yhteiseksi virkistysalueeksi ja kehittää alueelle muita matkailullisia vetonauluja. Hangosta löytyy muualta sopivia ja parempia tontteja hotellille - ja parempi rakentajia.

Lomaillen pyörällä

Pikku hiljaa Suomessakin ymmärretään pyöräilyn mahdollisuudet lomailussa. Karttakeskus on vastikään julkaissut karttoja joilla laadukas matka sujuu. Karttakeskus, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, kiertää esittelemässä näitä ttuotteita ja informaation saanti mahdollisuuksia. Voit lukea asiasta myös pdf-tiedotteesta.
Yhteistyökumppanit, Lahden ammattikorkeakoulu ja Pyöräillen Suomessa, ovat varsin kiitettävästi keränneet aineistoa josta on hyötyä niin matkailun kehittäjälle kuin matkailijalle. Kartta, Fillariopas - reittejä Helsingistä länteen, sisältää alueen kartan, 100 x 80 cm, ja 80 sivusen kirjan muovitaskussa. Valitettavasti Hangon sisältymisestä en tiedä, mutta Rannikkoreitti Raasepori - Helsinki 134 km, on ainakin mukana. 
Se miksi Hanko (jos ei ole mukana?) puuttuu herättää tietysti kysymyksiä ? Kulkeehan Hangosta Tammisaareen parikin reittiä joissa ei tarvitse hörhelöidä vilkkaan liikenteen joukossa. Siis Taktomin-Tvärminnen-Lappohjan ja edelleen Stor Källanin kautta, alkumatkanhan voi tietysti ajaa pyörä- ja sivuteitä pitkin. Vai voiko ? Valitettavasti on paljon pyöräilijöitä jotka vaarantavat oman turvallisuutensa ja häiritsevät liikennettä kun ajavat kantatiellä vaikka vieressä kulkee pyörätie. Näin joka kerta kun itse ajelen kodista tai kotiin sivistyneemmästä Suomesta. Toinen kehittymättömyys Hangossa on pyöräreittien heikko merkintä. Ei se että on virallinen liikennemerkki kuvaamassa pyörätien paikkaa ja suuntaa ole hyvää hallintoa. Jos suositellaan pyöräilyreittiä matkailijoille niin kyllä kyltitys ja opastus tulee olla toisenlaista. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein, jos ei Suomesta niin muualta. Nyt töihin ja töpinäksi.

torstai 17. toukokuuta 2012

Vatsantäytettä kohtuudella

Viime viikoloppuna tein pikaisen vierailun tapaamaan tuttujani Tanskaan, Kööpenhaminaan sekä Falsteriin ja Lollandiin.
Aloitimme Köpiksestä jossa vietimme myöhästyneitä (tarkoituksella) ystäväni 60-vuotisjuhlia, tutustumalla lähinnä tanskalaiseten pienpanimoiden tuotteisiin olutfestareilla. Tanskassa on huomattavsti laajempi valikoima erilasia pikkupanimoita ja niillä varsin laadukas valikoima. Festareilla oli selvästi suomalaisia vastaavia tilaisuuksia terveellisempi ilmapiiri, en havainnut varsinaista humalahakuista juomista.
Illan tullen siirryimme syömään pieneen hotellimme lähistöllä sijainneeseen L'olivier ravintolaan. Herkuttelin alkuruuaksi vuohejuusto-ankarintaa, pääruuaksi Langoustines á la catalanne annoksella jossa oli tavaraa todella runsaasti ja jälkiruuaksi pressoa. Paikan hinta-laatutaso on mainio, tunnelma mukava selvästikin paikallisten asukkaiden suosiossa. Huomattava on että Fredriksbergin alue (kunta) on hyvin toimeentulevien reviiriä. Myötämielisiä huomioita ovat muutkin tehneet tästä ravintolasta.
Seuraava päivä, sunnuntai, olikin sitten osittain töitä, ekoyhteyksiä ja lepakoita. Kävimme syömässä, en niin usein suosimassani, sushi-ravintolassa. Tämä ravintola, jossa kaikki työntekijät olivat japanilaisia, oli kuitenkin kokemuksena ilahduttava poikkeus. Jopa japanilainen olut oli olutta eikä vetistä litkua jota saa usein Suomessa. Annoksessa oli riittävästi vatsan täytteeksi. Valitsin valmiiksi ehdotetun menun (D) jossa oli muistaaksi 6 erilaista yhteensä 14 sushia maustelisukkeineen. Vatsa tuli täyteen samalla kun keskustelin paikallisen kollegani kanssa ja sain asiat selväksi. Mainio ja ruuan puolesta tasokas järkevällä tavalla oli tämä TOMIYA Sushi.
Maanantaina olinkin sitten taas takaisin Köpiksessä jossa piti löytää mukava paikka istua, lukea, kirjoittaa ja lähettää/lukea sähköposteja. Matkailutiedotuksesta, lähellä päärautatieasemaa, sain vinkin Cafe Kreuzbergistä, jonne sitten suuntasinkin katsellen Strögetin aamuvilinää ja surren autojen liiallista määrää kävelykaduilla. Huolimatta houkutuksista poiketa jokonkin lukuista muista kahviloista löytyi Cafe Kreuzberg helposti eräätä Strögetin suuntaiselta sivukadulta yleisesti suositellun turistireitin varrelta. Kahvilassa ei kuitenkaan istuskeluni aikana poikennut paljoakaan turisteja vaan pääsääntöisesti tanskalaisia ja ymmärtääkseni paikallisia. Kahvila sijaitsee kivijalassa, kadulla on pöytiä joista voi kuikuilla ohikulkevia. Kahvilan positiivista palvelua korostaa erittäin hyvin toimiva langaton internet-yhteys jota päivän mittaan jouduinkin käyttämään runsaasti. Ystävällinen henkilökunta kantoi pöytääni erinomaista capucinoa, herkullista tanskalaista voileipää ja taisinpa juoda yhden tumman maistuvan Fanø oluenkin.
Kokonaisuutena viikonlopun ruokailut ja juomiset onnistuivat erinomaisesti. Ja mikä huomattavinta kaiken tämän laadukkaan ja maistuvan ei tarvitse edes olla kohtuuttoman hintaista  kuten ......

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Maailman ympäristöpäivänä 2011

Tänään on Maailman Ympäristöpäivä. 15. joulukuuta 1972 YK:n yleiskokous päätti julistaa 5. kesäkuuta Maailman ympäristöpäiväksi (päätöslauselmallaan 2994). Päivämäärä muistuttaa Tukholman vuoden 1972 YK:n ympäristökokouksen avajaispäivästä. Kokouksen tuloksena perustettiin YK:n ympäristöohjelma UNEP.  Vuoden 2011 ympäristöpäivän isäntäkaupunkina on Intian pääkaupunki New Delhi ja teemana Forests: Nature at your Service.
Suomessa on ympäristöstä huolehtiminen huomiotu perustuslaisamme. Perustuslain 20§ kuuluu seuraavasti:


20§ Vastuu ympäristöstä

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Mielenkiintoiseksi tämän pykälän tekee sen noudattaminen ja huomioiminen. Oikeusministeriö verkkosivuillaan, jossa selitetään perustuslakia selkokielellä, antaa piupaut pykälälle eikä huomioi sitä laisinkaan.

Jotta laki vastaisi nykyisyyttä, samalla tavalla kuten esimerkiksi maakunta ja yleiskaavat päivitetään,  tulisi ensimmäiseen momenttiin tehdä lisäys :
" joita asia kiinnostaa. Metsän- ja maanomistajille se on vapaaehtoista ja on heille aina korvausperusteista."
Toiseen momenttiin vastaavasti voisi hyvinkin lisätä :
"Julkinen valta arvioikoon subjektiivisesti ja talouselämän antamin ohjein terveellisen ympäristön sekä harkinnan varaisesti suokoon osallistumismahdollisuudet poliittisten ryhmien ulkopuolisille."

Hyvää ympäristöpäivää !

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesä alkakoon !

Edellisestä blogiin kirjoittamisesta on vierähtänyt jo melkoisesti aikaa. Syitä tähän on ollut jos jonkinlaisia, sairastelu ja matkustelu nyt pääasiallisina viivyttäjinä. Tosin aiheita olisi ollut runsaasti aina vaalituloksista kevään kylmyyteen. Koetan kuitenkin parantaa nyt hieman tapojani.
Palasin juuri Tanskan retkeltä, oli asiaa yliopistolle, käyntejä kaupoissa Köpiksessä, Kim Larsenin konsertti, kiertelyä slow food tuotteisiin kuten tutustuminen unkarilaisiin villasikoihin sekä niistä tehtyihin grillituotteisiin jne.. Yllättävän paljon sitä ehtiikin neljässä päivässä. Kun yrittää verrata matkailullista kehitystä omaan seutuumme joutuu toteamaan joitakin yhtäläisyyksiä olevan mutta meillä kehitys on vasta aivan alussa ja voisi sanoa jopa vähän naivia. Hangossa, vaikka taas koko kevään on höpötetty jos jostakin suusta kehitystoimista, ovat ne kuitenkin aivan normaaleja yrityksen jokapäiväiseen kehittämiseen liittyviä asioita. Varsinaista matkailullista kehitystyötä ei Hangossa ole vieläkään aloitettu, tosin hotelleja rakennetaan mutta eivät ne yksistään mitään matkailullista toimeliaisuutta edistä ilman mittavia oheispalveluiden ja ulkoisen infrastruktuurin kehittämistä. Tästä kaikesta sittemmin lisää.
Suuri ponnistus Hangon poliitikoille ja virkamiehille, pieni tuhahdus tulevaisuudelle – Hangon yleiskaava ehdotus. On jotenkin uskomatonta kuinka ylimielisesti veromaksajia kohdellaan esittämällä kaavaehdotus ”täydellisesti” laadittuna kun osa lain vaatimista selvityksistä on tekemättä ja se tehty osa ei täytä kriteerejä selvitysten sisällöstä ja laadusta. Hyvän hallintotavan mukaan ovat virkamiehet myös vastuussa asiasta, nythän osa paljastuikin jo rintamakarkureiksi eikä heitä liene voida enää velvoittaa asioita selvittelemään. Mieleeni jää vain ihmettely eräistä virkavalinnoista ja kuinka ne oli tehty, pätevyysvaatimuksethan ovat yksi asia ja selvitys siitä osaako ihminen vielä tehdä työnsäkin on toinen. Oli tainnut jäädä toinen selvittämättä. Lisäksi tuntuu siltä että poliitikoille asetetaan aivan liian suuret vaatimukset esimerkiksi asetella ehdot konsulttien tekemille selvityksille ja siten arvioida myös niiden kustannukset. Lautakunnathan arvioivat mielellään että korkeakoulututkinnon suorittanut luontoinventoinnin tekijä pärjää elämässään noin 5 euroa tunnissa olevalla tuntipalkalla. Asiantuntijan rooli kunnallisessa päätöksenteossa on surkea, aina löytyy poliitikoista paremmin tietävä ja osaava. Matkailun kehittämisessähän jokainen joka on kerran käynyt ulkomailla tietää kaiken koko matkailusektorin toiminnasta.
Olin viime joulun tienoilla tehnyt päätöksen etten tänä vuonna matkustelisi paljoa, toisin kuitenkin on käymässä. Erilaisia työhön, opintojen viimeistelyyn tähtääviä, tutkimustoimintaani sekä jopa osittaiseen lomailuun liittyviä matkoja on jo ollut runsaasti niin kotimaassa kuin ulkomaille. Ja, osittain jopa valitettavasti, näin tulee näköjään jatkumaan. Bookkauksia on jo ensi ja seuraavalle vuodellekin. Seuraava matkani, kuun lopussa, on pakenemista Regatan jaloista. Suuntaan vuosien tauon jälkeen tanskalaisen ystäväni ja kollegani kanssa Lappiin, autolla mutta triviaalein mukavuuksin. Tästäkin sitten myöhemmin lisää.
Hyvää kesän alkua !

torstai 23. joulukuuta 2010

Jouluaatonaaton motkotuksia kinkkua paistaessa

Näin aatonaattona Joulua valmistellessa ei turha kiirehtiminen ole enää niin tarpeellista. Kinkku uuniin ja vähän kurkkimista sinne silloin tällöin. Tavaroiden järjestelyä, joka siis meidän huushollissa tarkoittaa siirtelyä paikasta toiseen vaikka osasta kamaa pitäisi päästä eroon. Lisäksi voi tietysti kuunnella jouluista musiikkia ja kirjoitella blogiin huomiota asioista jotka ovat ärsyttäneet vaikkei niitä aiemmin ole julkituonutkaan.

Yksi ärsyttävimmistä asioista on YLE. Sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä siitä on toimintansa kautta muodostunut yksi epäluotettavimmista tiedotusvälineistä. Kaikki kai muistavat vielä digisiirtymisen, no se ei suinkaan ollut pelkästä YLEstä kiinni koska Suomessahan tarvitaan aina noin 100 vuoden siirtymäajat, tapa toimia oli vain kuin tsaarin käytännöistä. Ja kun aikoinaan tehtiin päätöstä oli vuorovaikutteisuus jne. olennainen osa perusteita. Ei tullut. No sitten YLE antoi kenkää isolle porukalle todeten ettei digitaalisuus vaadi suurta henkilöstöä, tosin nyt kaikilta tasoilta todetaan ettei ole henkilöstöä tehdä sitä tai tätä ja laadussa näkyy. Se taas on aiheuttanut lupamaksutulojen vähentämisen joka aiheuttaa henkilökunnan vähentämistä joka aiheuttaa ...... Hohhoijaa. Ja sitten johto, tuo edellinen sosiaaaalidemokraatti halusi luoda uraa ja ilmeisesti onnistui haluissaan, uusi ei ole vielä oikein saanut mitään näkyvää. No entäs poliitikot joiden vastuulla YLEn toiminta on. Kuulemma asia kuuluu jollekin ministerille, tosin häntä ei ilmeisesti tähän hallitukseen valittu vaan asiota hoitelee joku blondi vaikkei ole tottunut siirtelemään kuin papereita pinosta toiseen. Toimituksellisuus onkin sitten se laadun mittari.


YLEssä on siirrytty 60- ja 70-lukujen kesäaikaan, ns. uusintakulttuuriin. Se on tehokas tapa vähentää tuotantokuluja kuitenkin täyttäen kalenterin. Digitekniikasta otetaan siis kaikki hyöty irti. Pieniä esimerkkejä YLEn Aikaisen toimitus jaksaa ja osaa ajaa noin 20 säteellä Pasilasta, tekee jutun joka tulee radiosta. Sama juttu tulee myös pääuutisissa, sekä radion että TVn puolella ja 5 minuuttia myöhemmin myös TVn alueuutisissa. Huomattava on että tämä uutinen toistuu siis vuorokauden aikana jokaisessa uutislähetyksessä, siirtyen vain pääuutisesta loppukevennyksiin. Länsi-Uudenmaan YLEn läntinen on alueellistamistavoitteiden mukaisesti lopetettu ja Uudenmaan uutisten nimenä tulisikin olla Pääkaupunkiseudun uutiset. Ihmellisintä on kuitenkin uutistoimituksen toiminnan muuttuminen yhä pienialaisemmaksi kun nykyään uutiset synnytetäänkin YLEn omissa lähetyksissä. Tämä toiminta alkaa jo aamu-TVn lähetyksistä. YLE uutisten, sekä radion että TVn, mittavimmat uutiset ovat syksyn aikana tulleet ja syntyneet YLEn muista lähetyksistä !
Ulkomaan uutiset, ne saattavt kiinnostaa ainakin osaa katsojista, julkaistaan YLEn uutisissa keskimäärin 24 tunnin viiveellä. Viimeisin esimerkki oli Espanjan luotijuna uutisointi joka tuli 5 vuorokautta sen jälkeen kun se oli Espanjassa "uutinen".
Ja sitten vielä nämä kielikukkaset joissa YLE on kunnostautunut esimerkillisestä. Tänään FST Västranyland; "Det är Ilta Lehti som skriver om det här i dag."   Av Patrik Rosström
Totean vain että voi teitä, hevonen juoksi hyvästi. Smör vägar, hästen sprang adjö.Jos toimittaja ei osaa kääntää asioita edes omalle äidinkielelleen ja turvautuu ns. käännösköneisiin tarkastamatta ja/tai hädissään, olemme joutumassa ojasta allikkoon.

Verkon käyttäminen uutislähteenä tullee yhä suositummaksi. Monestakin syystä. Asioista saa monipuolisemman kuvan kun voi käyttää useampaa lähdettä, samalla tavalla ne on "tarkistettuja" kuin YLEnkin uutiset. Uutiset saa tuoreempina ja usein miten tarkempina.

Yksi asia on kuitenkin yhtä tarkka kaikkialla, huomenna on Jouluaattona ja ylihuomenna Joulu.

Hyvää Joulua !

perjantai 3. joulukuuta 2010

Päivän populismi

Mediaa voi tänä päivänä seurata kuka vain ja ymmärtää asiat perusteellisesti siten että voi luoda oman vankkumattoman mielipiteensä joka on samalla ainut rikkoutumaton totuus asiasta kuin asiasta. Nämä median julkisuuteen tuodut seikat ovat usein poliittisesti tai oman edunsaannin kannalta värittyneitä tai painottuneita kuitenkin niin yksinkertaistettuja että tausta hämärtyy tai peittyy tyystin. Seikka joka tiedonvälitykseltä onkin unohtunut täysin on uskottavuus. Miten tähän tilanteeseen on jouduttu ? Ja miksi hallinto on hypännyt samaan kelkkaan tiedotuksessaan ?

Syitä on arvioda asiaa varmasti useammalta eri suunnalta. Ensimmäisenä tulee mieleeni toimituksellisten resurssien vähentyminen ja toimittajien koulutuksellinen suppeus,  viimeksi mainittu ainakin alue- ja paikallismediassa. Resurssien väheneminen, joka johtunee kunkin mediavälineen omistajien tarpeesta, aiheuttaa ettei asioihin ehditä tai viitsitä paneutua. Tuntuu helpommalta kun heittää eteenpäin toimitukseen tulleen materiaalin silleen tai vähän lyhentäen palstatilan mukaan. Tämä on mahdollista kun useat toimijat ovat tarkentaneet omaa viestintäänsä ja sen ulosanti on tullut yhä enemmän ammattimaisen näköiseksi. Resurssien toinen väheneminen on toimittajien vähyys, joka selkeästi johtuu kunkin media taloudellisista tuottotavoitteista.

Toisena seikkana lienee lukijoiden, katselijoiden tai kuuntelijoiden ajankäyttö, jonka media arvioi niin vähäiseksi ettei laatuun kannata panostaa. Lisäksi kun keskiverto viestinvastaanottaja ei välttämättä tiedä asian perusteita tai omaa vääristyneen ennakkokäsityksen voi medianedustaja, saadakseen oman välineensä suositummaksi, myötäillä näitä tuntoja. Ihmisethän ovat kautta aikojen irvailleet esimerkiksi julkishallintoa, joten sitä on helppo arvostella tai saattaa naurunalaiseksi.

Populismi on levinnyt entistä enemmän, tai ainakin tullut esille, ennen kaikkea politiikassa. Persujen riemumarssi on suuresti heidän harjoittaman populismin ansiota. Vaikeita asioita ei tarvitse selitellä ja ratkaisuksi tarjotaan aina vaihtoehtoa joka on hetkellisesti helpoin ja halvin suurelle yleisölle, joka laiskuudeltaan ei viitsi eikä osaa miettiä ja arvioida asiaa perusteellisemmin. Sosiaaalidemokraatit johtajansa Jutta-tädin kanssa ovat ajatelleet persujen ryöstävän heiltä kannattajia ovatkin noudattaneet vanhaa sanalaskua ja liittyneet tähän populistien joukkoon; "jos ei voi vastustajaa voittaa niin liity heihin". Eivätkä nuo kepu/maalaisliittolaiset sen parempia ole, kun lukee esimerkiksi Maaseudun tulevaisuutta luulee  siirtyneensä hämärän rajamaille. Vihreät eivät ole niin julkipopulisteja kuin edelliset mutta omiensa joukossa paras on aina se jolta pääsee suupielestä utopistisin ajatus. Kokoomuksen populismi liikkuu jossain määrin vain rahan generoimisen helpottamisessa.  Viimeisen ryhmän muodostavat vasurit ja ruåttalaiset. Edelliset jaksavat jauhaa samoja taistelulauluja jo ainakin viidettäkymmenettä vuotta ja ovat unohtuneet todella pimeään aikaan. Kertaushan on opintojen äiti mutta luulisi tuon jo olevan yksitoikkoista ja turhauttavaa. Ruåttalaisilla maailma loppuu oikeasti kaksikielisten kuntien alueeseen, tosin heidän etujansa tulee ajaa muuallakin. Tänäänhän tuli aika mielenkiintoinen selvitys päinvastaisesta asiasta mutta ... Ja vielä ihmettelyni populismin puutteesta - vaalit lähestyy eikä Henrik Lax ole paasannut ruotsinkielen asemasta : ruotsiksi.

Kunnallishallinnossa populismi on jo niin joka päiväistä ettei siitä ole pitkään aikaan saanut selvää. Eipä Hanko kyllä mitään tiedotakkaan vaikka välineet olisivat. Virkamiehet ähisevät siihen malliin etteivät  johtavat poliitikot suutu. Ja sammakoiden päästäminen suusta ei ole ongelma, koska asiaa selvitettäessä voi aina vedota johonkin häiriötekijään. Populismiksi alkaa myös muodostua se että kun virkamies ei viitsi seurata esimerkiksi lainsäädännönkehitystä niin voi vedota kiireeseen, jos vaikkapa tulee tehtyä virheellinen päätös tai "unohdettua" jotain.

O tempora, o mores ! Eiköhän päästäisi vielä joskus asialinjalle ?

lauantai 27. marraskuuta 2010

Viime aikojen rivit ja rivien välit

Viime huomioista onkin jo aikaa ja syksy on vaihtunut talveksi. Onneksi oma muistini on sentään vähän pidempi kuin maaoravalla, jolla kolme päivää, joten muistelen muutamia takautumia viime ajoilta.
Viime kuussa osallistuin Lohjan ympäristöyhdistyksen 40 vuotisjuhliin, jotka pidettiin Nummi-Pusulan Saukkolassa Myllyniemen (matkailu)tilalla. Tilaisuus oli tietysti merkittävä virstanpylväs luonnonsuojelun historian kannalta, mutta myös oman henkilökohtaisen luontosuhteeni vuoksi. Perheellämme oli kesäpaikka, peritty tila, alle kilometrin päässä juhlapaikasta. Seikkailin, liikuin ja havainnoin alueella varsin paljon. Muutama, nykyään kummalliselta tuntuva asia, on esimerkiksi omasta joenrannastamme havaitsemani 6 muuttavaa laulujoutsenta, joen toimivat kutusoraikot, hakamaat ja pihapiirit joissa nykyisin uhanalaisia lajeja oli tavallisina. Kaikki tämä vasta 50 vuotta sitten. Pohdintana voi vain arvailla minkälaista on seuraavan 50 vuoden jälkeen kun "kehityksen" tahti tuntuu pysyvän samana tai jopa kiihtyvän.
Viikon tapahtumista olen jäänyt pohtimaan Tuulivoimanrakentamispäivää Ympäristöministeriössä. Tilaisuus on järjestetty vuosittain ja tarkoitettu niin rakentajille kuin hallinnonedustajille kuin myös muille sidosryhmille enkä koskaan ole nähnyt siellä Hangon edustajaa vaikka muista lähialueen kunnista on joskus ollutkin edustajia. Asioista ei ilmeisesti ole tarpeellista tietää Hangossa. Muutenkin puhujilla oli kummallinen vimma puhua tuulivoiman edistämisestä sivuuttaen suurimman osan näiden teollisuuslaitosten aiheuttamista ongelmista tuoden esille vain hyviä puolia. Eräät puhujat jopa leimasivat sellaiset henkilöt epäisänmaallisiksi jotka eivät hyväksy myllyjä rakennettaviksi minne vaan. Kahta lausuntoa kuitenkin hämmästelin eniten; TEM:in edustaja totesi toiveenaan jotta "kaikkien osapuolien tulisi vetäytyä omista vaatimuksistaan jotta tuulivoiman rakentamistavoitteisiin päästäisiin".  Tämä kuulosti korvissani kovin kummalliselta kun SLL:n edustaja oli juuri päässyt toteamaan että luontodirektiiviä ja kansainvälisiä sopimuksia tulee noudattaa. Siis TEM:n edustaja haluaa romuttaa luontodirektiivin noudattamisen Suomessa. Syöttötariffikin on rakennettu heidän toiveidensa mukaisesti siten ettei "risupaketti" vaarannu ja että tukea voitaisiin käyttää ainoastaan rannikkoalueilla, siis ei merellä eikä sisämaassa. Syöttötariffin taso on jätetty niin matalalle ettei sillä voida ajatella sisämaahan syntyvien tuulipuistojen kilpailevaan puuenergian kansssa. Toinen asenteita kuvastava havainto oli YM:n edustajan vastaus kysymykseeni tuleeko ministeriö järjestämään seurantaa tai tutkimusta tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutuksista kun tuulipuistoja on toteutettu. Tähän hän naureskellen totesi ettei ole rahaa (edes ajatella) ja antoi myös ymmärtää ettei ole tarvetta moisiin. Myös tämä on vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Kaikesta tästä voi vain huomioda että maalaisliitto on jo onnistunut saamaan ympäristöasioissa aikaan neukkumallin mukaisen luonnonvara-ajattelun.
Talven edetessä lisää rivien välistä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Matkalta ; yhteenvetoa

Reissu on nyt tehty. Määrällisesti sain aikaan seuraavaa :
  • matka alkoi 16.8. klo 1800 ja päättyi 6.9. klo 1900
  • kilometrejä tuli yhteensä 3973.4, tämä jäi alle arvioimani 4500 huolimatta siitä että tein yhden "venkuran" kun en oikonut Prahasta Lodziin aivan suoraan. Käytin autoa vain siirtymiin enkä joka paikkaan ajanut autolla minne pääsin julkisilla tai "naapurin" kyydillä.
  • bensaa kului 278.8 joka vastaa arviotani, tosin tuo takarenkaan lopullinen simahaminen taisi sattua jo aiemmin kun sen sitten vaihdoin pois. Tämä näkyy esimerkiksi renkaan kulumisesta, sitä ei enää voi käyttää mihinkään.
  • keskikulutus nousi matkalla 0.3 ltr/100 eli oli 7.0 ltr/100 ja tämän selitys on suuremmat nopeudet kuin Suomessa jossa hyvillä teillä körötellään pidempään samaa matkaa. En kyllä ihan usko että ympäristövaikutus olisi Suomessa tähän nähden edullisempi mutta riippunee kuka laskee ja mitä. En ala väittelemään asiasta.
  • ja sitten keskinopeus koko matkalla oli 76.7 km/h. Tämä putosi pelkästään Suomen osuuksilla merkittävästi. Esimerkiksi Saksan läpi huolimatta Berliinin ohittamisen hitaudesta pyyhälsin etten edes kehtaa sitä kertoa.  Myös muualla (Poihjoismaita lukuun ottamatta) ajetaan huomattavan lujaa. Pidän itse turvallisempana ajaa liikennevirran mukaan, en niiden hitaimpien. Ja ennenkaikkea sen tien ominaisuuksien mukaan, tosin Puolassa ylittävät kyllä kykynsä.
 No oliko sitten väärttiä istua yksin tuo 4000 kilometriä jolloin en viitsinyt edes paljoa radiota tai CD:tä soittaa. No joo, sai rauhassa miettiä asioita, jaksan istua yhtäkyytiä aika kauan päästäkseni tavoitteeseen joten pääsin aina tavoitteeseen kohtuullisen hyvin aikataulussa. Itse asiassa olin lähes aina dellä suunnitelmista. Minulla oli kolmessa viikossa tosi monta tärkeääkin tapaamista eri puolilla ja jos olisin edestaas lennellyt ei sekään oli ollut järkevää eikä edes edullista. Kamaa sai kulkemaan kerrankin mukavasti eikä tarvinnut miettiä viitsiikö tuotakin erikoisolutpulloa raahata.  Oli detektoria, kameraa, kiikaria, kirjallisuutta jne. mikä ei olisi muulla tavalla liikkuessa edes mieleen. Maisemia voi ihailla autosta eri tavalla kuin junasta tai lentokoneesta.  Syitä on monia ja valintani hoitaa asiat ja saada kokemuksia oli tällä kertaa tämä. Tuloksia arvioidaan vielä pitkän aikaa ensi vuonnakin.
Muita huomiota; ennakkosuunnitteluun kannattaa panostaa jonkin verran. Verkkoa käyttämällä, vaikkapa ViaMichelin tai maps.google.com, selviää matkan perussuunnittelusta. GPS, minulla viidakkorumpu TomTom jossa ko. alueen Euroopan kartat, on verraton apulainen. TomTom kyllä sekoaa joskus kun tulee odottamattomia muutoksia tai vaikkapa tietoitä. Esimerkkinä Latvian ja Viron raja-asema jossa täti parkuu vasemmalle, oikealle, tee U-käännös, vasemmalle, vasemmalle ja oikealle yhtaikaa. Itse ajoin suoraan koko ajan. No talonpoikaisjärki käteen ja jos ei muu auta niin pysähdys, jos on mahdollista, ja kartta käteen. Tsekeissä on eniten harhaan johtavia tietöitä ja viitoitus on joskus päin p-tä tai ei ainakaan eurooppalaiselle ymmärrettävää. Ajokulttuuriin kannattaa sopeutua nopeasti, ja se on erilaista kaikissa  maissa. Paikallisiin asioihin on verkko myös erittäinkin hyvä välinen ennakkotutustumiseen, jopa taukojen suunnitteluun joihin voi etsiä lounaspaikat ja huoltoasemat (en itse etsinyt kun niitä on riittävän tiheästi). Isommista kaupungeista löytyy kaikista julkisen liikenteen ohjeistus jota kannattaa käyttää hotellilta keskustaan välisillä matkoilla. Prahan keskustassa on omalla autolla ihan turha edes yrittää liikkua koska parkkipaikkaa ei löydy tai maksaa maltaita (mielummin nestemäisinä joten autolla ei saa des ajaa). Ai niin, Tsekeissä on tietulli moottoriteille, lippu hankitaan Saksan puolella olevalta pysähduspaikalta olevalta kioskilta. Tarra liimataan auton tuulilasiin ja kantaa nimeä vignette. Puolassa tiet on kapeita, huonokuntosia ja vauhtia luja. Harvat moottoritiet Puolassa hyviä ja niillä  liikenne vain ajoittaista, mutta jos on ruuhkaa niin sitten madellaan. Rekoista kannattaa pyrkiä aina heti ohi kun on vain mahdollista, muuten joutuu sitten köröttelemään perässä ja jono alkaa muodostua taakse jos jää tulpaksi. Sama koskee matkailuautoja, traktoreita ja busseja. Kaikkialla muualla ajjetaan ohittajalle tilaa paitsi Suomessa !!! Tästä esimerkkinä se museoauto, joka jarrutti (10-20km/h alle sallitun) Helsingin ja Hangon välillä eilen siirtyen aina keskiviivan päälle ajamaan kun olin lähdössä ajamaan. Eihän museorekkareilla ajavaa saa ohittaa. Mulla on rekkari tallessa, harmi että kamera ja kännykkä olivat kassissa.
Opit matkasta. Renkaat kannattaa tuplatsekata ennen reissua. Pissapoika ja pyyhkimet on usein tarpeellisia (oli tsekattu). Auto huollettu. Huolelliset (riittävät) ennakkovalmistelut. Asiakirjat, matkaliput, muut varaukset esimerkiksi hotellibuukkaukset järjestyksessä kansiossa. Hyvä , avara mieli ja valmius muutoksiin, niin onnistunut matka on edessä. Ja nyt takana.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Matkalla; kertomuksia osa 6 + päivitykset

Viimeisiä etappeja mennään, Bialowieza jäi taakse ja päivän ajamisurakan jälkeen pääsin Riikan. Matka alkoi sateisissa merkeissä suhteellisen rauhalliseen tahtiin. Missasin yhden käännöksen (320°) mutta pidinkin sitten lounas paussin Kaunaksessa. Mutta mainittavaa matkalla on ennen Riikaa taas teiden muuttuminen huonoiksi, lähinnä hankolaistyyppisiksi, sekä jonossa köröttely, jota ei koskaan Suomessa liikenteen vähyyden vuoksi. Niin ja se Riian vanhassa kaupungissa ajelu viidakkorumpujen etsiessä hotellia. Olin kuitenkin perillä yllättävän ajoissa, Saas nähdä saanko muistokortteja matka varrelta.
Olin lupautunut siis ICZM ja Keke asioita käsitteleväät kokoukseen myös alustamaan - ekosysteemi arvioinneista paikallisen keke-suunnitelmien pohjana. Esitys lienee mennyt perille. Kaiken kaikkiaan Latviassa on yritystä kestävään kehitykseen. Ongelma on ennenkaikkea rajoittavat taloudelliset seikat saada ainakin riittävän toimivat suunnitelmat toteutettaviksi toimenpiteiksia. Talous rajoittaa jo tekijöitäkin ja heidän koulutustaan tämän näkyessä esitetyistä alustuksista, ennenkaikkea "Asterixin" esille tuomassa indikaattorihankkeessa.- ei kohdannut teoria ja käytäntö, teoriakin oli vähän lipsinut harhapoluille ei lopputuloksesta olisi kenellekään mitään hyötyä. Kovaa tekstiä mutta näin vaan on (muistellen omia harjoituksia 90-luvulta). Yleisesti ottaen minulla on näkemys että indikaattorit on jossain määrin kuntatasolla out sillä kunnista ei voi löytyä asiantuntemusta tekemään niitä ja jos löytyy niin ei ole ymmärtäjiä.
No täällä Riian vanhassa kaupungissa on mukava asustella. Kaikkea tarvittavaa on lähellä, pääsee jalkaisin - jopa tälläinen vanha klenkka, ja nähtävääkin on. Tänään ip. on tarkoius vahan miettiä muuta virikettä, ehkä pois keskustasta - oma autoni on ahtaan pihan perällä joten en sitä vielä liikuttele - tilataksilla, sillä meitä on vielä 5 jäljellä. Sitten huomenissa hurautan Tallinnaan jossa toivon mukaan näen tutun joka on tällä hetkellä jumissa tuulen takia Kerissä, mutta toivon mukaan pääsee pois ennen sunnuntai-iltaa. Koska vapaa autopaikka löytyi vasta maanantaille tuli siis matkaani päivän pidennys. No joudun siis stadissa piipahtamaan "työpaikalla" jotta saisi rästit esille skä selviteltyä mitä oikein tein retkelläni (vaan ei tiedä kiinnostaako ketään). Illalla sitten kotona, haen ehkä pzzan ja katson telkkaria.

ja lisäys iltapäivällä:

Päivien mittaan, kun olen ollut Suomen rajojen ulkopuolella, olen arvioinut asioita ja tapahtumia tavallaan ulkopuolisena. Ajattelinkin kommentoidan muutamaa seikkaa vähän yleisemmin ja jotain tarkemmalla tasolla. Jos joku asia tuntuu kohdistuvan persooniin niin sori vaan sitten, olette siis  ansainneet kommenttini.
Lueskelin viimeiset kolme viikkoa uutisia muutamista lähteistä, en niin aktiivisesti kuin kotimaassa, mutta kuitenkin lähes päivittäin.  En voi kuin ihmetellä suomalaisten politiikkojen kypsymättömyyttä ja naiviutta ihan väristä toiseen. Ehkä toiset ovat naivimpia kuin toiset jne.mutta kyllä kolmasti kannattaisi peilin edessä hrjoitella ja katsoa uskooko edes itse lausumiinsa. Kiviniemi, Halonen, Kalli päivästä toiseen lausumia joita vähän kauempaa katsoen ja arvioiden ei ymmärrä, eikä toivottavasti kukaan siksi niitä käännä millekään vieraalle kielelle. No ympäristövastaisuudenministerimme Paula sai aikaan sitten useampiakin katastrofeja budjettiin, kokonaisuushan paljastuu piakkoin ja sitten alkaa rapa lentämään. En tiedä mitä auttaa jos järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät kaikkensa ja ministeri vetää sitten sektorilta maton alta. Häpeä Paula, täysin turhaa selitellä taloudellisella tilanteella.
Toisia hyväkkäitä ovat nämä järjestömme vihreät ja muiden puolueiden edustajat. Häpeämättä suunnitellaan seuraavaa vuotta puolueen/puolueiden ehdoilla ja unohdetaan järjestön todelliset tavoitteet oman mukavuuden ja edun vuoksi. Katsoin piirin suunnittelukokouksesta, joka oli tänään, julkaistuja tietoja todeten että nyt ainakin tiedän miksei edustamieni työryhmien tarpeita ja omia ajatuksiani haluta kuulla. Onkin sitten ensi vuonna helppoa sanoa minulle että kun et kertonut asioista tapeeksi etukäteen. Piirin toiminnassa ei toimi kommunikaatio, informaatiota tulee silloin tällöin, mutta kun suunta on vain yhteen niin hyvää ja toimivaa ei voi saavuttaa. Toinen seikka onkin että kumpi, muna vai kana, vapaaehtoiset vai palkalliset, asiantuntijat vai harrastajat ? Ilmeisesti työtekijät pitävät itseään asiantuntijoina kaikessa ja siten oikeutettuna päättämään (tai ainakin muotoilemaan päätökset) suunnittelemaan ja toteuttamaan vastuun jäädessä statuksen takia valituiile hallituksille eri tasoilla.
Oma työni esimerkiksi tämän kolmen viikon kuluessa on jäämässä kokonaan hukkaan kun ei minulle annettu mahdollisuutta esittää tuloksia, ei voi kun valittaa.Ja on tämä toimintamallikin kova kun yhdessä toimiakseen täytyisi sopeutua samanlaiseen ajatusmaailmaan marginaaliasioissakin ja muuttaa elämän tapansa uniformistiseen malliin jotta nuoremmat hyväksyisivät.
Viimeiset ruusut annankin sitten YLElle. Suomessa on ollut tapana tasapäisesti antaa eri alueille mahdollisuuksia saada uutisiaan esille. Meillä läntisellä Uudellamaallakin, jossa asuu varsin runsaasti ihmisiä, oli aikoinaan suht' toimiva toimiitus, uutisia tuli säännöllisesti ja joskus oli TV:n alueuutisissakin jotain asiaa. Nyttemmin on sitten Kepun alueellistamispolitiikka purrut siihenkin. Samaa lehmän häntää kun sen kannatus Uudenmaan maaseudulla menee myös uutisten osuus lähetyksissä. Nykyään niin TV:n aluelähetyksessä ja internetissä on vain Helsinki. Ai niin, sama koskee myös Ilmatieteenlaitosta joka ei tiedä mikä on lounaisin Suomi ja että sielläkin asuu ihmisiä jotka tarvitsisivat oikeaa säätietoa.

tiistai 31. elokuuta 2010

Matkalla; kertomuksia osa 5

Viimeisen illan Prahassa kruunasi loistava pianokonsertto Kaarlen ylipoistolla jonka esitti maailman kuulu kvartetti. Vastaanoton jälkeen vielä majoituksessa hörpsyt Tonyn kanssa. Aamulla laitoin kamat kasaan ja suuntasin auton keulan kohti Puolaa ja Lodzia. Ilman ollessa sateisen koukkasin vähän toista tietä kuin tullessani Dresdeniin jossa lounastin. Dresdenistä matka jatkui ensin moottoritietä hyvää kyytiä Puolaan jossa alkutaival sujui joutuisasti. Teiden kavetessa ja illan hämärtäessä tuntui ajaminen muuttuvan osittain epämukavaksi yrittäessäni pysyä liikenteen virrassa osittain varsin huonokuntoisillakin teillä. No selvisin kunniakkaasti hotellille tosin vähän nuhruisen tuntuisena (oli ilmeisesti jo flunssa alkamassa).
Olin varannut huoneen andel’s Hotel Łódź virityksestä. No hotelli vastaa aika tarkoin mitä verkkosivuilla kerrotaan. Ainoa ja tosi pitkä miinus tuli ravintola henkilökunnan käytöksestä. Respassa kun sanottiin että voin käydä heittämässä tavarat huoneeseen ja ehdin hyvin ennen ravintolan sulkemista koska kello oli puoli kymmenen. Kävin huoneessani ehkäpä siihen meni maksimissaan 10 minuuttia ja takaisin ravintolan ovella. Henkilökunta näki minut, livahti jonnekin ja antoi odotuttaa. Kun ao. tarjoilija tuli takaisin huomautti hän että ravintola oli suljettu ja kello oli 5 yli. Paskan marjat. No soin hotellin baarissa ja sain vatsani täyteen ravintola burgerista lisukkeineen. Kävelin pienen iltalenkin, samalla pankkiautomaatille saadakseni paikallista valuuttaa, ihmetellen viihdytyskulttuurin mahdollisuuksia teollisuuskiinteistöjen ennallistamisessa. 200 kertaa 300 metrin alue täynnä kuppiloita jos jonkinlaisia, merkkiliikeitä ja mitä moninaisimpia palveluja. Nykymusiikin saundit varsiin vahvasti (kuin diskoissa konsanaan) koko ajan korvissa. Tosin tämä ei kuulu häiritsevänä korttelin ulkopuolelle. Todellinen biletyspaikka.
Nukuin vain yhden yön Lodzissa josta jatkoin aamusella matkaa kohti Bialowiezaa. Kuuden tunnin ajon jälkeen osuin suoraan Wejmutkan B&B:lle josta olin varannut verkon kautta huoneen. Sunnuntai-iltana painelin suoraa päätä nukkumaan. Oloni tuntui varsin kurjalta, kuumeiselta, kurkku pipinä eikä mikään huvittanut. No yön jälkeen tuntui tietenkin aika hyvältä ja 10 aikoihin minua tulikin hakemaan kaksi nuorta opiskelijaa josko lähtisin metsäretkelle. Jos olisin ollut harkitsevainen en ehkä olisi lähtenyt mutta kun tänne asti on tullut ja aikaa on rajallisesti niin ajattelin ettei olo tästä nyt ainakaan huonommaksi kai voi mennä. No käveleskelimme suojelualueen metsissä puolisen päivää, puolin ja toisin kertojen maidemme ja omien alueidemme metsien suojelusta ja ongelmista.
Mukavat oppaani Tamara ja Lucas.
Mukava päivä, tosin välillä sellainen kuumeisen hikinen selkämys, nokka vuotaa kuin Kala-harrin vene ja kurkussa lienee kappale piikkilankaa. Tänään tiistaina aamukävelyllä, kirjoittelen alustusta Riikaan. Alakerrassa parhaillaan paikallisen NGO väen ja alueen hallinnon kokous Bielowiezan tulevaisuudesta, hoidosta tai jostain !!!
Seuraavissa loruissa lisää matkastani.

Matkalla; kertomuksia osa 4

Viikko on vierähtänyt enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne huomioita matkan etenemisestä. Tanskasta matka suuntautui siis kohti Prahaa. Ensin sunnuntaiaamuna lautalla Saksan puolelle Rostockiin ja sieltä suorinta reittiä kohti Tsekkejä. Rostockissa autobahnilla vähän aikaa tietöitä mutta sitten suoraa uraa Berliinin kehälle, joka onkin tietynlainen tulppa. Koska oli sunnuntain aamupäivä niin ruuhkat olivat siedettäviä ja selviytytminen oli onnistunut. Berliinistä kohti Dresdeniä vastaan tulevan liikenteen selvästi vilkkastuessa, ilmeisesti viikonlopun matkoilta palaavia, mutta oli niitä samaan suuntaan menijöitäkin. Pienestä koneesta huolimatta matka taittui ja keskinopeus nousikin yllättävän suureksi (niin myös bensan kulutus). Olinkin sitten Tsekin rajalla tietulli vignetteä ostamassa noin tuntia aiemmin kuin suunnittelin. Tällä moottoritiellä ei sitten ollutkaan autoja kuin nimeksi. Tsekin puolella päätin seikkailla ja ajella Prahaa kohden tovin pienemmillä teillä, osin myös siksi että isoilla teillä on korjaustöitä meneillään. Vuoria ylös ja alas, näkyvät kauniita, joten saavuin hyvillä mielin ja ajoissakin Prahaan.
Ajelin majoitukseni ohi yliopistolle rekisteröitymään. Kampuksella ensi töikseni törmäsin Lars Petterssoniin vaihtaen kuulumiset ja kun jatkoi tuli seuraavaksi vastaan Chris Corben. Samat kuulumisten vaihtamiset. Ja nyt pääsin rekisteröitymään saaden kongressipaperit. Kellonaikakin tervetuliais- ja avajaistilaisuuteen varmistui, joten ajoin takaisin pensionaattiin jonne jätin auton lepäämään lähes viikoksi roudaten suurimman osan tavaroistani huoneeseen. Pension Patanka on siisti, kohtuuhintainen, aika mukavalla sijainnilla sijaitseva majoitus. Ainoa ongelma oli loppuviikola vaivannut lämpimän veden puute laitteistojen rikkouduttua. Olimme aika nyreissä tästä arktisesta palvelusta, tosin henkilökunta oli aika harmissaan asiasta (olisin voinut jäädän asumaan ilmaiseksi pariksi yöksi jos olisin halunnut).
Maanantaista perjantaihin olikin sitten päivät aika painavia. Ilta ohjelmat ja keskiviikon lounaalta alkanut ekskursio kevensivät ohjelmaa mukavasti. Ja kun illalla ei rillutellut enempää niin aamullakin jaksoi kuunnella sitten alustuksia hyvin. Omalta osaltanni meni asiat hyvin sovitut ja sopimattomat tapaamiset onnistuvat oivallisesti, sain sovittua erään huippupuhujan Suomen matkasta sekä joistakin muistakin yhteistyökuvioista. Täytyy sanoa että tähän mennessä kaikki on ja oli sujunut juuri niin kuin olin suunnitellut ja unissani toivonut. Ehkäpä vuosien mittaan on jo oppinut ettei kuuta kannata tavoitella vaan realistisemmin arvioida mahdollisuuksia ja olla sitten iloinen jos ne saavuttaa.
Kuten jo mainitsinkin oli kongressi onnistunut ja olen siihen hyvinkin tyytyväinen. Seuraava maailman kongressi onkin sitten kolmen vuoden kuluttua Costa Ricassa. Täytyy miettiä rahoiusta, matka kiinostaisi useammastakin syystä. Ensi vuonna on Euroopan kongressi Liettuassa (tai ainakin pitäisi olla) joten sinne päässen varmasti. Seuraavassa jaksossa sitten Prahan jälkeiset seikkailut Puolassa.

lauantai 21. elokuuta 2010

Matkalla; kertomuksia osa 3

Perjantai
Tässä lorussa kerron perjantain ja lauantai kuvioista. Perjantaipäivän nimi oli paikalliset tuotteet (local produce). Liikuimme Lolandin saarella tutustuen paikallisiin kestävän kehityksen mukaisesti tuotettuihin asiohin. Aloitimme päivän Bandholmin hotellilta, nykyisin b&b. Paikka loi mukavat puitteet aamiaiselle.
 Leppoisan startti annoksen hoidettuamme suuntasimme Knuthenlundin kartanolle. Tilakaupan tarjonnasta oli vaikea valita sopivaa evästä matkalle ja kotiin tarjonnan laajuudesta johtuen. Enemmän tietoja Knuthenlundista löytyy klikkaamalla nimeä. Juustot ovat erinomaisia, sääli että kotiin on niin pitkä matka.
Juuston kanssa kuuluu nauttia viiniä. Punaviiniä lähdimme sitten hakemaan Vester Ulslev viinitilalta. Parin vahtikoiran tehdessä äänekkäästi tuttavuutta saimme putiikin auki ja taas ihmeteltiin mitä mukaan otettaisiin. Oikeat putelit löytyivät ja matka jatkui. Viineistä sitten joskus enemmän.
Jostain oudosta syystä, kolmen miehen istuessa autossa, ajatuksiin tuli olut. Tanskassa tavallista useammin. Auto ohjautui kuin itsestään Krenkerup panimon pihaan. Myymälä järjestää kirtokäyntejä sekä tuotteiden maistelua. Istuskelimme varsin hulppeasti ennallistun piha-alueella maistellen kolmea erilaista laatuolutta. Niiden pohjalta kauppoja tehtiin, itse varauduin jo muutamaan lomapäivään Puolassa kun en kaikista sikäläisistä oluista oikein pidä. Jos haluaa herkutella silmillään on tässä panimon verkko-osoite.
Iltapäivän päätteeksi oli tarpeellista käydä suuressa kauppakeskuksessa Nykøping F., kuunnella rockia torilla ja suuntautua hyvin ansaitulle lounas-illalliselle Fru Holges Pakhus ravintolaan. Kolleegat söivät Kalasimfonian ja itse traditionaalisen Pippuripihvin. Vatsat täyttyivät ja suuntauduimme kotiin lepäämään seuraavan päivän koitoksia varten.
Lauantai
Päivän teema oli tapahtumat ja niiden anti. Tanska on pullollaan markkinoita ja taphtumia. Näistä jollakin on teemoja ja suoranaisia tarkoituksia mielipiteen muokkaamiseksi ja jotkut ovat taas erikoistuneet johonkin erilaisuuteen sekä loppujen lopuksi tavanomaisia huvituksia tajoavia markkinataphtumia. Itse suuntasimme Rødbyn satamaan jossa oli tuulivoimaa, energiaa ja Lolandin kehittämistä esittelevää asiaa. Keventämiseksi oli tietenkin tarjolla ilmaista makkaraa, edullista olutta sekä hyvää jazzia. Kun reppu oli täynnä materiaalia, jota olisin tarvinnut jos aiemmin Rødby-Femern yhteyden yvaa varten, ajoimme takaisin päin Vordingborgiin. Täällä kuningas Valdemarin valtakunnassa oli keskiajan markkinat, valitettavasti vain sulkemisaika jo läheni mutta ehdimme kokea riittävästi. Keskiajan markkinat olivat menestys sillä kaupallisuus ei ollut tarkoitus vaan ennen kaikkea tiedon ja historian esille tuominen. Näillä markkinoilla kävikin kolmen päivän aikana tuhansia lapsia ja nuoria, osa koululuokkina ja osa vanhempiensa kanssa. Samalla paikalla alkoi tuntia myöhemmin Tumult hankkeen avajaistilaisuus johon osallistuimme.  Tämä hanke on mielenkiintoinen ja ainakin Eteläkärjen alueella tulisi tästä ja vastaavanlaisista hankkeista ottaa oppia.
Päivät Tanskassa loppuvat ja on pakkaamisen aika. Aamulla suuntaan auton keulan kohti Gedseriä, tuntia ja kolme varttia ja olen Saksassa, jossa matka suuntautuu Berliinin ja Dresdenin kautta Prahaan. Perillä toivon olevani illan suussa riippuen oikean jalan painavuudesta autobahnilla. Seuraavat lorut siis Tsekeistä.

perjantai 20. elokuuta 2010

Matkalla; kertomuksia osa 2

Torstaiaamulla oli kirjoiteltava muistio loppuun edellispäiväisestä YVA-kokouksesta ja lähetettävä se Suomeen varsinaiseksi muistioksi kaunokirjalliseen muotoon saatettavaksi. Puhelukin piti soittaa kotimaahan asiasta. Tosin sähköpostin lähetys jostain syystä tökkii eikä TypeWith.me kutsukaan saapunut Suomeen joten jouduin vielä illakin yrittämään tiedon saattamista kotimaan kamaralle alkeellisin keinoin. No toivottavasti nyt on onnistunut ja saanen siitä tiedon perjantaiaamusella.
Aamupäivällä istahdimme sitten autoon, ystäväni Bjarne js Søren sekä allekirjoittanut, suunnaten kohti Lollandin pohjoisosaa. Tarkoituksenamme oli käydä paikoissa joihin en ole aiemmin tutustunut ja joissa eivät, ainakaan ulkolaiset, matkailijat kovin usein piipahda. Ajoimme siis Kragenæsin satamaan. Paikannimellä on siis vastine kotipaikkakunnallani eli Varisniemi. Mistä nimi on tullut ? No kun sieltä variksetkin kääntyvät pois kun kaikki on niin kaukana. Bjarnen luottokortti ei "toiminut" iäkkään lauttarahastajan hyppysissä ja maksoi käteisellä autosta jo kolmesta hengestä menomatkan Fejøn saareen (paluu on ilmainen!). Lauttamatka kestää noin 1/4 tunnin ja sujuu yleensä mukavaasti. [Epäuskoiset- katsokaa Google maps-sivustolta  missä mennään]. Tarkoituksemme mukaisesti halusimme siis tutustua paikallisiin tuotteisiin, kenties jopa ostaa sekä nauttia lounaan virvokkeineen saarella. Mutta itse saaresta ensin vähän raakaa tietoa; Fejø on 16 neliökilometriä suuri saari jolla on rantaviivaa yli 30 km. Se on suojavallilla yhteydessä Skaløn 1,06 km2 kokoiseen saareen.Fejøssä on kauppa,  kirjasto, posti, oma pappi, ravintoloita, käsityöläisiä, lastentarha sekä koulu alaluokille. Mikä tärkeintä saaren ilmasto ja maaperä soveltuvat omenoiden ja päärynöiden viljelyyn loistavasti. Saarella on jonkin verran kesäasutusta sekä matkailuun liittyvää majoitusta, pensionaatteja sekä b&b majoitusta. Pyöriä vuokrataan ja sillä liikkuminen käykin joutuisasti ja mukavasti. Saaren uimarannalla on Sinilippu kuin myös venesatamalla. Nytkin venesatamassa oli pari saksalaista avomeripurjevenettä sekä jonkin verran tanskalaisia veneitä. Fejø mainitaan ensikerran historian kirjoissa 1231 kuningas Valdemarin kronikassa.Nykyisin saarella asustaa vähän alle 600 asukasta mutta parhaimillaan 1800-luvulla saaressa asusti jopa 1500 henkilöä.
Fejøn matkailutoimisto Miller Streetillä.
No niistä paikallisista tuotteista. Aluksi yritimme löytää paikallisen matkailutoimiston onnistuenkin siinä, ongelma oli vain että se oli suljettu matkailukauden päätyttyä. Jaha, vai päättynyt. No joo Tanskassa on siirrytty suomalaiseen malliin eli matkailukausi on sama kuin koulujen loma-aika. Ja eläkeläiset kuten minä matkustamme mielummin silloin kun lapsiperheitä ei aina ole hulinoimassa jaloissa tai milloin ilmat ovat meille mukavampia kuin >30+ helteet.
Matkailumarkkinoinnin informatiivista tiedottamista. Näin kotimaassakin.
No täydensimme kaupasta nestevarastoja ja  löysimme saaren monistetun esitteen josta oli riittävästi apua kohteidemme löytämiseksi. Kävimme sillä Sinilipun uimarannalla ja yritimme löytää ekolihakauppiasta ostaaksemme makkaroita illaksi. Mutta hän ei ollut paikalla emmekä voineet odotella 18 asti joten tämä jäi tällä kertaa. No sitten aloimme etsiä siiderikauppaa jonka tuotteita oli jo kaupassakin näkynyt.
Tämä kauppa oli auki, Saimme maistella paria siiderilaatua sekä omenapaloviinaa (kutsutaaan hienommalla nimellä calvados). Koska kaikki testatut tuotteet olivat oikein hyviä sorruimme joka mies kaupan tekoon. Itsekkin ostin jotain lääkkeeksi koska matkani on vielä pitkä ja hyvästä olosta täytyy huolehtia. Seuraavana oli päivittäinen vatsan täyttäminen. Uusi Krouvi löytyi, sen piti olla mainosten mukaan auki, no arvaattekin aivan oikein, se oli suljettu. Tosin myöhemmin iltapäivällä ohi ajaessamme huomasimme siellä jonkun pelaavan biljardia eli se oli avattu vain tavallista myöhemmin. Olimme jo ajamassa lauttarantaan tarkastamaan seuraavan vuoron lähtöä niin huomasimme meillä olevan vielä tunnin verran mahdollisuuksia joten poikkesimme sinne Skaløn saareen. Matkalla täydensin omenamehulla (6-pac) varastoja itsepalvelumyynnistä matkan varrelta. Paikallista tuotetta, ei markkinointi eikä myyntikuluja, hinta noin 60% mitä kaupassa. Saareen ajetaan lyhyt matka kapeaa tietä pitkin jonka molemmin puolin näkyi runsaasti vesilintuja. Tällä saarella ei voi paljoa autolla ajella, osittain johtuen suojeluaolueista ja osittain yksityismaista. Toisen tien haaran pääsä oli pieni satama, yksityslauetta sekin, mutta kun auton jätti yktyisalueen ulkopuolelle niin oli tervetullut kavelemään laiturille sekä tekemään löytöjä.
Löysin nykyiselle vesillä liikkumisen tapeelle sopivan veneen. Huomattavaa on että nykymaailman tiukkapipoisten promillerajoista ei tällä liikkuessa tarvitse niin paljoa välittää.
Paluumatkalla pysähdyimme sopivan suojaiseen paikkaan, jossa oli muuten pöytä ja penkit vaikka piknikkiä varten, kiikaroimaan vesilintuja ja kahlaajia. Lintuja olikin kaiken sorttisia ja itsekin sain näistä meidänkin rannoilla, ainakin keväisin, piipahtavista jopa vuoden pinnoja (en ole paljoa retkeillyt tänä vuonna(kaan)). Suurin määrä yhtä lajia olivat suosirrit jotka tiukassa tuulessa kaikki samaan suuntan jököttäen odottivat parempia aikoja. Suosirrien parvessa oli noin 300 lintua. Sitten olikin aika jättää jäähyväiset tälle saaristovierailulle ja palasimme samaisella Christine-lautalla takaisin Lollandin saarelle.
Päivän lopuksi ajelimme Nakskoviin, jossa ällistelimme suuren telakka-alueen muutumista Vestas yhtiön tuulivoimalatehtaaksi. Nautimme sen puuttuvan lounaan Nakskov fjordenin rannalla kaupungin W-puolella sijaitsevassa ravintolassa ihaillen kauniita Itämeren maisemia ennen palaamista kotiin.

Matkalla; kertomuksia osa 1

Pikainen lauttayhteys Naantali-Kapellskär kului öiseen aikaan ja nukkuen. Lautta oli rannassa paikallista aikaa 5.30 josta sitten baanalle rekkojen perään pääsi 5.45. Tukholmaan asti pääsee vaihtelevan levyistä moottoritien kaltaista jokseenkin sujuvasti (kun pääsee rekoista ohi). Tukholmassa tietysti tietöitä jotka sekoittivat tälläiseen suureen maailmaan tottuneen ja menetin ainakin 3-4 minuuttia ajan 400 metrin kierrosta kerran liikaa etsiessäni seuraavan moottoritien alkua. Tästä kommelluksesta selviydyttyäni matka jatkuikin mukavassa kelissä aina Jönköpingin eteläpuolelle jossa lyhyt tankkaustauko. Alkoi taivaalta tulla vettä ja ajaminen muuttui kurjemmaksi, Helsingborgin kohdilla tuli taivaalta kaatamalla ja näkyvyys oli vain noin 30 metriä. 60 kilometrin matkaan Øresundin sillalle kului tunti 110 km/h alueella. Sillalla sitten tuuli jolloin auton ratista sai pidellä rystyset valkoisena. Yllättäen ennen tunneliosuutta muuttui nopeusrajoitus vielä 50 km/h ja vain keskikaista oli käytössä. Kuorma-auto oli simahtanut tunneliin ja aiheutti pienen kaaoksen. Köpiksen läpi aina Køgeen asti satoi josta olikin sitten liuuttelua "kotiin".
Keskiviikko olikin sitten "työpäivä", vei tuttavani teini-ikäisen pojan kouluun, kävin pankkiautomaatilla, Nordea "puhui" suomea, palasin kämpille.
Päivä hurahti tulevan illan papereita lukiessa. Tilaisuus oli Fehmarn-sillan eli Rødby-Heiligenhafen välisen yhteyden, sillan tai tunnelin, ympäristövaikutusten arvioinnin kuulemistilaisuus. Hanke on kansainväinen YVA ja YM kerää Suomessa osallisilta tiedot valmistellakseen Suomen vastauksen. Hankkeella on ja voi olla vaikutuksia myös Itämeren tilaan Suomen alueella. Ennenkaikkea kun Itämerta arvioidaan ekosysteeminä ja Itämeren ekosysteemin palveluita alkavatkin ongelmat hahmottua. Vaikutuksia voi olla muuttaviin lintuihin sekä lepakoihin. Kuinka siltaratkaisu heikentää esimerkiksi suolaisen veden virtausta Itämerelle ? Minkälaisia vaikutuksia on yhteyden rakentamisella pyöriäisiin ? Lisääkö yhteysratkaisu kestämättömästi vieraslajien kulkeutumista Pohjolaan ? Lista on jonkun mittainen mutta asiat selviävät jos ne selvitetään. Esille tuli kuitenkin hankkeen vetäjien suhtautuminen ympäristöasioihin, heidän pieni ja suppea toimintapiirinsä sekä aikataulun epärealistinen suunnittelu. Hankkeessa on jo tehty kaksi vuotta selvityksiä ja vasta nyt pidettiin ensimmäinen tilaisuus jossa hankkeen ulkopuoliset mutta vaikutuksista kärsivät voivat sanoa mielipiteensä. No parempi nyt kuin ei milloinkaan. Asenteet vain kuvastavat tätä päivää jolloin vain raha merkitsee jotain, tulevien sukupolvien perintö ei mitään.
Tilaisuuden jälkeen pidin sitten vielä palaveria tutun, alueen hallinnon biologin, kanssa tuulivoimakysymyksistä. Jutellessamme kävi selväksi, kuin myös sittemmin torstaina muiden kanssa puhuessani, Suomessa toimittavan tuulivoiman sijoituspäätöksissä kuten Tanskassa 20-30 vuotta sitten! Tanskassa kuitenkin on avoimesti tunnustettu virheet ja pyritty korjaamaan ne. Useita kertoja olen kritisoinut näitä asioita eri tilaisuuksissa Suomessa, myös järjestötilaisuuksissa, mutta minulle on vain hymähdelty. Nyt pyrin tekemään materiaalin avulla teidoksi hymähtelijöille syksyn aikana suomalaisen ajattelun ja mallin toimimattomuuden. Tuulivoimaloita ei voida rakentaa ihan minne vain!
Torstai on toivoa täynnä, mutta siitä sitten tuonnempana.

perjantai 6. elokuuta 2010

Yö- ja iltaliikenne Hangossa

Olen tässä muutamana alkuyön hetkenä liikuskellut muun muassa Hagapuistossa. Vieressähän kulkee Esplanadi. Tuossa puoli kymmenestä puoleen yöhön kannattaisi poliisin joskus kokeilla onneaan. Palkkioksi voisi saada muutaman ajokortin säilytykseen, ehkä pidemmäksikin ajaksi. Vauhti näillä, varmasti keskitasoa paljon paremmilla, kuskeilla on kolminumeroisten lukujen edestä. Tietääkseni rajoitus on näilläkin ajoneuvoilla 40 km/h. Homma toistuu joka ilta !
Toinen idioottien suunnittelema on nuorten terapia-alueet Hagapuiston koulun vieressä. Tarkoitus on varmaan ollut ihan hyvä mutta siihen ne paremmat asiat sitten jäävätkin. Naapurit kärsivät alueista koko ajan. Korisksen töminä YÖLLÄ kuuluu 200-300 metriä jne. Lamput on rikottu jottei YÖLLÄ kokoontuvia voitaisi tunnistaa ja karkuun pääsisi nopeammin. Sama koskee puiston lammilla olevia lamppuja. Keskuskoulun mopojengi piinaa yhä edelleen. Mietin vain millä oikeudella kaupungin viranomaiset sallivat tälläisen veronmaksajien kidutuksen. Mäkikujalla ei välitetä läpiajokiellosta. Tässä toinen hyvä ryhmä ovat autot joissa kyljessä on Hangon kaupungin leima, heitäkään eivät liikennesäännöt koske,
Tutkailen parhaillaan juriidiikkaa joska kaupungin johtavat virkamiehet saisi näistäkin asioista leivättömän pöydän ääreen. Nythän heitä ei enää tarvitakkaan kun Valtionvarainministeriö asettaa omat herrat tänne.